Iso G, pikku g, The One and Only G: Gradu. Siis se viimeinen mörkö matkalla maisteriksi. Herättää ristiriitaisia tunteita. Olis oikeestaan hauskaa päästä alottamaan, ja etenkin lopettamaan, kirjottaminen. Mutta missä välissä sitä olis aikaa. On muita opintoja paljon ja päälle vielä töitä. Nukkuakin pitäis. Se suurin murhe gradun kanssa on kuitenkin aihe. Kuinka vaikeeta sen valinta voi vaan olla? Seminaarin aiheesta olisi luonnollista jatkaa mutta kun jo seminaarin pitäjä, joka on myös graduohjaaja, inhosi aihetta jo alunperinkin. Lisäksi materiaalin metsästämiseen saisi käyttää pienen ikuisuuden. Miksi tän pitää olla näin hankalaa. Voisin vaan kömpiä jonnekin kammioon kuukaudeks ja näpytellä ihan rauhassa, se sopis mulle hyvin. Talven pahimman kaamoksen yli. Verhot kiinni niin ei ees näkis vallitsevia sääoloja.
Muutenkin alkaa jo suoraan sanoen v*tuttaa tää opiskelu. Johan sitä on tässä tehty pelkästään yliopistolla melkein vuosikymmen. Siihen päälle peruskoulu ja lukio. Huhhuh. Sinänsä ihan hauskaa, ainakaan mulle ei jää sellasta fiilistä, et viel ois voinu tehdä jonkun sivuaineen tai et harmittais valmistuminen. Ei todella harmita. Haluan vaan pois. En jaksa enää istuskella viikonloppuja tai vapaapäiviä yötä myöten kirjottamassa esseitä tai käyttää aikaa jonkun surkeen tenttikirjan tavaamiseen. Tai tehdä osa-aikasena työtä, joka ei vaan tunnu omalta. Ei kyllä oo motivaatiosta tällä hetkellä pulaa, motivaatioo on, mutta kun hommat tuntuu edistyvän niin hitaasti. Pisteitä satelee oodiin mutta silti ei tunnu siltä, että edistyisin. Tiedän, että oma vika, kun oon aiempina vuosina keskittyny enemmän työntekoon kuin opintoihin. Mutta minkäs sille voi, kun rahatta on vaikee elää. Mun tavoite on valmistua ens touko-kesäkuussa. Ja sen tavotteen aion myös pitää. Vaikka sitten kaikki haluamani opinnot ei ehtiskään tuohon mennessä valmiiksi. Tällä hetkellä alkaa riittää, että gradu ja pari pientä muuta hassua suoritusta tulis tehtyä. Loput vois täydentää sitten kesän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti