Vihdoinkin on koko päivä aikaa istua kirjottamassa esseetä tai lukemassa tenttiin.
Koska kotona on joskus hankala keskittyä, menen yliopistolle. Parempi tietokone
eikä mahdollisuutta keksiä siivous- tai muita hommia lukemisen sijaan. Napit
korviin ja homma skulaa. Vaan ei ole skulannu. Ainakin pääsiäisestä asti joku
on huutanut kaikki illat taukoamatta muuten hiljaisuutta vaativissa tiloissa.
Pääsiäisen tienoilla huuto oli perkelettä nyt se on vain ihan puhdasta
älämölöä. Satunnaista, kovaäänistä ja häiritsevää. Juuri kun olet keskittymässä
johonkin juttuun, kuulet nappien läpi huutamista. Keskittyminen meni siinä.
Alkuun yritin etsiä ja paikantaa huutajaa, nähdä kenestä on kyse. Useiden
kuukausien jälkeen tämä onnistui. Mutta mitään hyötyä siitä ei ole ollut. Kyllä
kyseisen huutajan henkilöllisyys on kuulemma ollut tiedossa myös yliopistolla
jo jonkin aikaa.
Joo, tiedän, kyseessä voi olla sairaus. Mutta mistä voin olla varma? Ja
mihin asti yhden sairaan ihmisen oikeus opiskella hiljaisissa tiloissa ylittää
kaikkien niiden muiden opiskeluoikeuden? Voiko yhden ihmisen oikeus opiskella
olla suurempi kuin kymmenen muun? Ja onko mahdollinen sairaus vain tätä
huutamista vai voiko siihen liittyä aggressiivisuutta tai itsetuhoisuutta? En
pelkää sitä, että hän hyökkäisi kimppuuni ja hakkaisi hulluna, mutta tiedän
että moni muu pelkää. Oletan, että ainakin osittain siksi, ettei kukaan tiedä,
mistä on kyse. Mistä voisikaan edes tietää. Tietääkö sitä yliopistollakaan
kukaan varmasti?
Laitoin yliopiston turvallisuuspalvelujen palvelupäällikölle viestiä, sillä
tilanne alkaa jo todella olla ärsyttävä ja häiritsevä. Kysyin, eikö kyseistä
ihmistä voisi ohjata vaikka johonkin äänieristetympään tilaan opiskelemaan.
Olisihan ryhmätyötiloja ja muita. Tällöin hän saisi opiskella rauhassa ja
samoin me muut saisimme. Kaikki voittaisiva. Mutta ei voi, koska "Emme
kyllä voi osoittaa ”ongelmatapauksille” omaa huonetta, jossa voivat huudella
omiaan". Tämän jälkeen hän ohjasi viestini turvallisuuspäällikölle, joka
ei vastannut mitään. Viestistäni on aikaa lähes kuukausi.
Ymmärrän, jos kyseessä on sairaus, ettei tämä ihminen voi asialle mitään. Mutta
ymmärrystä ei heru niille ärsyttäville juttelijoille, kännykkään kailottajille
ja ilman kuulokkeita äänellisten videoiden katselijoille, jotka vain huonolla
käytöksellään häiritsevät muiden opiskelua. Maailmassa on muita tiloja meluta
kuin se paikka, jossa seinässä on iso lakana hiljaisuutta vaatimassa!
Ja miksi ihmeessä täällä pitää olla näin kylmä ja pimee!?
Sinussakin on asioita, mitkä meitä muita häiritsee, eikä sinua voi lukita omaan huoneeseen, joten miksi muutkaan pitäisi?
VastaaPoistaEikä sielä yliopistolla vain yhtä sairasta ole, myös sairaalloinen katkeruus entistä työpaikkaa kohden, kostaen viattomille työntekijöille on sairasta.
Saa mullekin tarjota huonetta siinä vaiheessa, kun huudan jatkuvasti keskellä yötä ja häiritsen sillä muita. Ottaisin huoneen jopa mielelläni vastaan, jotten häiritsisi muita.
VastaaPoistaEipä ollutkaan mikään suuri yllätys, ettet julkaise kommentteja.. Taisi osua pilkka omaan nilkkaan ;)
VastaaPoistaEn julkaise enempää asiattomia kommenttejasi, jotka sisältävät virheellistä tietoa. Jos sinun on pakko päästä kommunikoimaan kanssani, lähetä vaikka sähköpostia ja jutellaan sen jälkeen ihan kasvokkain.
VastaaPoistaJa hei, ehkä sairaalloista katkeruutta osoittaa enemmän tapasi vielä vuosien jälkeen tulla tänne haukkumaan mua. Jäi vissiin ikävä, kun et malta unohtaa ja antaa mun olla rauhassa :D
Virheellistä tietoa? Ihan faktoja ne kuule vain on :) Sähköposti osoitettasi "valitettavasti" ole, eikä mielenkiintoni riitä siihen, että sen etsisin. Itselläni ei ole mitään, ei mitään, mistä sinulle olisin katkera, sori :)
VastaaPoistaJa ei, ei tosiaan jäänyt ikävä. Minulle vain kerrottiin uusimmista tempauksistasi ja linkitettiin blogisi linkki. Ja "vuosien jälkeen" sanontaa käytetään yleensä silloin, kuin kyse on _useista_ vuosista, ei vajaasta kahdesta.
Sähköpostini olisi löytynyt ihan tästä blogista kohdasta ota yhteyttä. Mutta voin sen tässäkin sulle antaa, eli raivotarespoosta@gmail.com.
VastaaPoistaSe on vallan herttasta, että mulla on uskollisia palmialaisia lukijoita, olen koskettanut teitä vissiin aika syvästi.