ÄLÄ OPETA NIIN KUIN ME OPETAMME

Tänä syksynä aloitin opettajan pedagogiset opinnot. Useat ihmiset sanoivat ennen opintojen alkua, että kyse on aikaavievästä ja rankasta vuodesta, jossa lukujärjestyksen mukaan tahkotaan luentoja ja ryhmiä tuntikaupalla päivässä. Näin se on jossain määrin ollutkin. Mutta oikeestaan valmis lukujärjestys ja selkeät tehtävät olisivat lopulta olleet enemmänkin toivottuja.

En voi kuin ihmetellä, miten laitoksella, jossa pitäisi opettaa opiskelijoita opettamaan, voidaan olla niin sekaisin. Onko tarkoitus laittaa opiskelijat käymään vuosi, joka on suoraan case-esimerkki siitä, miten opettamista ei tule järjestää?

Jo alkuun ilmoitettiin, että opintojen kanssa ei sitten voi tehdä muuta samalla. Ei töitä, ei muita opintoja, eikä välttämättä edes minkäänlaista sosiaalista elämää. Laitoksella suorastaan pyritään tähän. Aikatalut ilmoitetaan viime tipassa ja niitä muutellaan pitkin matkaa. Kesken kurssia saattaa ilmetä pakollisia ylimääräisiä suorituksia. Luennot on ripoteltu pitkin viikkoa ja pitkin päivää ja opetustiloja vaihdetaan lennosta. Puhumattakaan siitä, että tenttikirjoja ei ole kuin murto-osalle kurssilaisista, moodle saattaa kaatua tai ylikuormittua kesken tentin ja kurssit ovat ahdettu liian täyteen tilojen ja opetettavien asioiden suhteen. Jos yrittää pyytää aikatauluja etukäteen saataviksi, saa vastauksena, että teitähän varoitettiin. Kun vetoaa työvuorosuunnitteluun, käsketään ottaa lainaa tai elää niukemmin. Muistutetaan, että opinnot ovat oma valinta ja että tästä on varoitettu etukäteen. Opintoja voidaan myös aivan surutta järjestää silloin, kuin muu yliopisto on lomalla. Opiskelijoilta vaaditaan joustamista, opetukseen ilmoittautumista hyvissä ajoin, kykyä suoriutua välillä uskomattomistakin määristä samanaikaisia yllättäen ilmenneitä dl:ja. Mutta näitä samoja piirteitä ei missään määrin vaadita laitokselta!

Perusharjoittelu alkaa  kahden viikon päästä. Harjoitteluun tuli ilmoittautua jo joskus elokuussa ja vaadittavat edeltävät opinnot tuli olla kasassa ennen ilmoittautumista. Kun viimein sain tiedon siitä, mihin kouluun menen opettamaan, samaisessa viestissä ilmoitettiin minulle opetettavaksi aineeksi ihan joku muu kuin mitä olen opiskellut. Selvisi kyllä, että tämä oli virhe. Mutta siten sain kuulla, ettei opetettavan aineeni, siis sen oikean, kursseja mene harjoittelun aikana kovinkaan paljoa, vaan kursseja olisi ollut lähinnä tarjolla siitä tulevasta toisesta aineestani, jossa en kuitenkaan saa harjoitella, kun kaikki opinnot eivät ole kasassa. En siis voi harjoitella aineessa mutta voisin toimia, ja olenkin toiminut, kyseisen aineen viransijaisena.

Ja sitten on tietenkin hyvä muistaa se, että läsnäolopakko on läsnäolopakko, mitään hyväksyttävää syytä poissaoloon ei ole. Oli se sitten oma tai vaikka lapsen sairaus, ansiotyö tai mikä muu hyvänsä. Itse olin syyskuussa kuusi päivää sairaslomalla. Käytännössä siis opinnoista poissa neljä. Tässä ajassa ehdin pudota yhdestä ryhmästä ja hankkia itselleni lisätehtäviä. Ei auttanut sairaslomatodistukset tai selittelyt. Eikä kyllä muuten auttanut toipumistakaan asiasta stressaaminen. Onneksi ihana lääkäri sai vakuutettua sairausloman tarpeellisuudesta.

Kaikesta huolimatta tiedän haluavani opettajaksi. Jos tällainen vuoden pelleily on pakko kestää, niin sitten kestetään. Ja vuodenhan seisoo vaikka päällään. Onneksi tätä päällä seisontaa ei kuitenkaan ole enää jäljellä kuin noin7 kuukautta.