HUUTO

Vihdoinkin on koko päivä aikaa istua kirjottamassa esseetä tai lukemassa tenttiin. Koska kotona on joskus hankala keskittyä, menen yliopistolle. Parempi tietokone eikä mahdollisuutta keksiä siivous- tai muita hommia lukemisen sijaan. Napit korviin ja homma skulaa. Vaan ei ole skulannu. Ainakin pääsiäisestä asti joku on huutanut kaikki illat taukoamatta muuten hiljaisuutta vaativissa tiloissa. Pääsiäisen tienoilla huuto oli perkelettä nyt se on vain ihan puhdasta älämölöä. Satunnaista, kovaäänistä ja häiritsevää. Juuri kun olet keskittymässä johonkin juttuun, kuulet nappien läpi huutamista. Keskittyminen meni siinä. Alkuun yritin etsiä ja paikantaa huutajaa, nähdä kenestä on kyse. Useiden kuukausien jälkeen tämä onnistui. Mutta mitään hyötyä siitä ei ole ollut. Kyllä kyseisen huutajan henkilöllisyys on kuulemma ollut tiedossa myös yliopistolla jo jonkin aikaa.

Joo, tiedän, kyseessä voi olla sairaus. Mutta mistä voin olla varma? Ja mihin asti yhden sairaan ihmisen oikeus opiskella hiljaisissa tiloissa ylittää kaikkien niiden muiden opiskeluoikeuden? Voiko yhden ihmisen oikeus opiskella olla suurempi kuin kymmenen muun? Ja onko mahdollinen sairaus vain tätä huutamista vai voiko siihen liittyä aggressiivisuutta tai itsetuhoisuutta? En pelkää sitä, että hän hyökkäisi kimppuuni ja hakkaisi hulluna, mutta tiedän että moni muu pelkää. Oletan, että ainakin osittain siksi, ettei kukaan tiedä, mistä on kyse. Mistä voisikaan edes tietää. Tietääkö sitä yliopistollakaan kukaan varmasti?

Laitoin yliopiston turvallisuuspalvelujen palvelupäällikölle viestiä, sillä tilanne alkaa jo todella olla ärsyttävä ja häiritsevä. Kysyin, eikö kyseistä ihmistä voisi ohjata vaikka johonkin äänieristetympään tilaan opiskelemaan. Olisihan ryhmätyötiloja ja muita. Tällöin hän saisi opiskella rauhassa ja samoin me muut saisimme. Kaikki voittaisiva. Mutta ei voi, koska "Emme kyllä voi osoittaa ”ongelmatapauksille” omaa huonetta, jossa voivat huudella omiaan". Tämän jälkeen hän ohjasi viestini turvallisuuspäällikölle, joka ei vastannut mitään. Viestistäni on aikaa lähes kuukausi.

Ymmärrän, jos kyseessä on sairaus, ettei tämä ihminen voi asialle mitään. Mutta ymmärrystä ei heru niille ärsyttäville juttelijoille, kännykkään kailottajille ja ilman kuulokkeita äänellisten videoiden katselijoille, jotka vain huonolla käytöksellään häiritsevät muiden opiskelua. Maailmassa on muita tiloja meluta kuin se paikka, jossa seinässä on iso lakana hiljaisuutta vaatimassa!

Ja miksi ihmeessä täällä pitää olla näin kylmä ja pimee!?

THE G JA MUUT OPINNOT

Iso G, pikku g, The One and Only G: Gradu. Siis se viimeinen mörkö matkalla maisteriksi. Herättää ristiriitaisia tunteita. Olis oikeestaan hauskaa päästä alottamaan, ja etenkin lopettamaan, kirjottaminen. Mutta missä välissä sitä olis aikaa. On muita opintoja paljon ja päälle vielä töitä. Nukkuakin pitäis. Se suurin murhe gradun kanssa on kuitenkin aihe. Kuinka vaikeeta sen valinta voi vaan olla? Seminaarin aiheesta olisi luonnollista jatkaa mutta kun jo seminaarin pitäjä, joka on myös graduohjaaja, inhosi aihetta jo alunperinkin. Lisäksi materiaalin metsästämiseen saisi käyttää pienen ikuisuuden. Miksi tän pitää olla näin hankalaa. Voisin vaan kömpiä jonnekin kammioon kuukaudeks ja näpytellä ihan rauhassa, se sopis mulle hyvin. Talven pahimman kaamoksen yli. Verhot kiinni niin ei ees näkis vallitsevia sääoloja.

Muutenkin alkaa jo suoraan sanoen v*tuttaa tää opiskelu. Johan sitä on tässä tehty pelkästään yliopistolla melkein vuosikymmen. Siihen päälle peruskoulu ja lukio. Huhhuh. Sinänsä ihan hauskaa, ainakaan mulle ei jää sellasta fiilistä, et viel ois voinu tehdä jonkun sivuaineen tai et harmittais valmistuminen. Ei todella harmita. Haluan vaan pois. En jaksa enää istuskella viikonloppuja tai vapaapäiviä yötä myöten kirjottamassa esseitä tai käyttää aikaa jonkun surkeen tenttikirjan tavaamiseen. Tai tehdä osa-aikasena työtä, joka ei vaan tunnu omalta. Ei kyllä oo motivaatiosta tällä hetkellä pulaa, motivaatioo on, mutta kun hommat tuntuu edistyvän niin hitaasti. Pisteitä satelee oodiin mutta silti ei tunnu siltä, että edistyisin.  Tiedän, että oma vika, kun oon aiempina vuosina keskittyny enemmän työntekoon kuin opintoihin. Mutta minkäs sille voi, kun rahatta on vaikee elää. Mun tavoite on valmistua ens touko-kesäkuussa. Ja sen tavotteen aion myös pitää. Vaikka sitten kaikki haluamani opinnot ei ehtiskään tuohon mennessä valmiiksi. Tällä hetkellä alkaa riittää, että gradu ja pari pientä muuta hassua suoritusta tulis tehtyä. Loput vois täydentää sitten kesän aikana.