tiistai 19. maaliskuuta 2019

TYÖPÄIVÄKIRJA

Miltä näyttää minun maanantaityöpäiväni? Tässä se tulee. Onneksi ihan jokainen päivä ei sentään ole tällainen.

klo 8
Olen koululla ja avaan työpuhelimen, jota pidän viikonloppuisin kiinni. Tarkastan viestit. Kukaan ei ole ainakaan vielä ilmoittanut poissaoloista. Vartti aikaa ensimmäiseen oppituntiin. Ohjeistan sijaista, joka ei tiedä, mihin on menossa. Onneksi en juo kahvia, sillä sitä ei nyt olisi kerennyt. 


8.15-9.45
Ensimmäiset kaksi oppituntia ovat putkeen. Soitan tunnin alettua oppilaalle, joka ei ole tullut paikalle. Samalla yritän rauhoitella toista oppilasta, joka heiluttelee pulpettia pään korkeudella ja potkii tuoleja. Saamme suunnilleen tehtyä sen, mitä pitikin. Kahden tunnin aikana vain yksi oppilas joutui rauhoittumaan käytävän puolella.


9.45-10
Jokaviikkoinen palaveri opettajainhuoneessa. Vartin verran tiukkaa asiaa.

10-10.45
Loputkin aamulla poissaolleista ovat saapuneet paikalle. Tietysti tunnista osa menee kuulumisten vaihtoon, sillä "eihän tää mikään vankila ole, jossa ei sais jutella ku haluaa, me ei olla sun orjia". Kaikki eivät jaksa keskittyä samaan ohjelmaan, joten räätälöin osalle omia tehtäviä. 


10.45-11.15
"Ruokatunti". Kun olen saanut muut oppilaat ulos luokasta, käyn keskustelua paljon poissaoloja kerryttäneen oppilaan kanssa. Nappaan aiemmin tehdyt kokeet mukaan opettajainhuoneeseen tarkistettaviksi. Syön eväitä ja tarkastan kokeita. Toiminta keskeytyy jatkuvaan koputteluun ovella. Kollega käy myös kertomassa, että oppilaani riehuvat käytävällä. 


11.15-12
Osa oppilaista on karannut kauppaan ja luokassa on paikalla vain kourallinen. Odottelemme hetken mutta aloitamme tunnin sitten. Lopulta kaupassaolijat palaa eväiden kanssa. En ota luokkaan syömään karkkia. Muiden opetus keskeytyy ja melutaso nousee. Keskeytys jatkuu, sillä myöhästelijät alkavat kovaäänisesti kaivella kirjoja. Osa valittaa nälkää, sillä ei käynyt syömässä, osa on sokerihumalassa karkista. Ensimmäinen nälkäinen kyllästyy 30 minuutin kohdalla ja lähtee ovet paukkuen ja haistatellen ulos luokasta. Ei ole mahdollista jättää muuta luokkaa yksinään ja mennä perään. Muiden työskentelystä ei juurikaan tule enää mitään. 


12-12.15
Välituntivalvonta. En pääse luokasta valvontavuoroon ajoissa, sillä yksi oppilas haluaa selvittää asioitaan. Joudun pakottamaan oppilaan ulos. Välitunnilla selvittelen tappelua.


12.15-13
Käyn heittämässä valvojaliivin omaan luokkaan ja hakemassa tavaroiden kuljettamiseen hankkimani ostoskorin luokastani. Olen juuri ehtinyt aloittaa tunnin, kun paikalle tulee kiukkuinen ja myöhästynyt oppilas. Kesken tuntia oppilas lähtee tunnilta mitään sanomatta. Merkitsen poistumisen wilmaan mutta en pysty lähteä perään. Oppilas palaa huomattuaan merkinnän ja alkaa räyhätä. Avaan tietokoneelta aiheeseen sopivan pelin ja pyydän luotettavaa oppilasta johtamaan peliä. Selvittelen käytävässä kiukkuisen oppilaan asiaa. Ohjaan hänet lopulta terveydenhoitajalle ja palaan luokkaan. Oppilaat haluasi lopettaa pelaamista. Keskittyminen on vaikeaa saada takaisin opeteltavaan asiaan. Lopetamme ajoissa, jotta oppilaat saisivat puettua vaatteet päälle ja ehtivät ulos. Kun oppilaat lähtevät luokasta, kolme ryhmään kuulumatonta yrittää ängetä sisään luokkaan. Oppilaat eivät suostu poistumaan ennen kuin toinen opettaja tulee paikalle.


13-13.15
Oppilaiden kuuluisi mennä ulos välitunniksi mutta suurinta osaa ei kiinnosta. Oppilaita juoksee karkuun, sisälle toisesta ovesta ja piiloon vessaan. Päivä on kuitenkin vaatinut veronsa enkä itse jaksaisi tällä kertaa osallistua jahtaamiseen. Koen huonoa omaatuntoa, kun istun opettajainhuoneesseen hengähtämään, sillä tiedän omien oppilaideni riehuvan käytävällä. Olisin tarvinnut kuitenkin edes parin minuutin tauon. Ennen kuin välitunti loppuu, olen kuitenkin saanut kattavan raportin oppilaideni toiminnasta ja keskustellut seuraavan tunnin opettajan kanssa, mitä tehdä, jos tilanne jatkuu riehumisena.

13.15-14
Päivä on ollut pienille oppilaille pitkä, eivätkä he selkeästi enää jaksa. Jaan kahdelle eri luokkatasolle omat tehtävänsä. Juoksen oppilaan luota toiselle neuvomassa tehtäviä ja huomaan jo olevani hikinen. Samalla näen ikkunasta, kun omat oppilaani, joiden pitäisi olla tunnilla, tappelevat käytävässä. Lupaan ryhmälleni tauon ja luvan pelata aiemmin aloitettua peliä. Käyn katsomassa, mitä käytävässä tapahtuu. Oppilaat juoksevat ulos karkuun. Myöhemmin kuulen, että tappelu oli alkanut jo luokassa ja heidät oli sieltä jo poistettu.


14-15.30
Olen tehnyt oppilaille pelin päivän aiheesta. Viisi oppilasta 25:stä on kiinnostunut pelaamaan. Muut pelaavat omia pelejään kännyköillä, tekevät muita tehtäviä ja juttelevat. Harmittaa, sillä pelin tekemiseen meni aikaa. 


15.30-16.15
Kerään pelin pois ja vien tavarat paikoilleen. Selvittelen päivän tapahtumia muiden opettajien kanssa. Nappaan omasta luokastani muutaman koenipun iltaa varten kotiin tarkistettavaksi.

Työkaveri heittää minut autolla kotiin. Nukahdan sohvalle useaksi tunniksi. Kokeet jää tältä illalta tarkastamatta. Huomenna ruokiksella sitten.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

RAIVOTTAREN PALUU

Vaikka edellisestä tekstistäni onkin jo kauan aikaa ja monet asiat ovat sen jälkeen muuttuneet, päätin kuitenkin kaivaa vanhan ystäväni, Raivottaren, esille. Tämä blogi toimii hyvänä alustana silloin kuin en ihan, syystä tai toisesta, pysty asioita omalla nimellään kirjoittamaan. 

Tällä hetkellä toimin opettajana pääkaupunkiseudulla. Minulla ei vielä ole virkaa, vaan teen töitä aina vuoden kerrallaan. Tämä nimenomainen syy saa aina hieman varovaiseksi kirjoittelun kanssa. Omalla nimellä ja naamalla tehdyt kärkkäät kirjoitukset kun saattavat kostautua myöhemmin työnhaussa. Pidän kuitenkin työstäni ja teen mielestäni tällä hetkellä juuri sitä mitä haluan. Näin ollen en halua ottaa ylimääräistä riskiä hankaloittaa työnsaantimahdollisuuksiani.

Miksi sitten päätin jatkaa kirjoittelua? Tällä hetkellä opettajan ammattiliitto OAJ ajaa yhdessä kuntatyönantajien kanssa opettajille vuosityöaikaa. Tähän liittyen ovat liiton isot herrat tehneet jos jonkinmoisia ulostuloja lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Tällainenhan on omiaan raivostuttamaan. Aikomukseni onkin siis hieman avata opettajan työnkuvaa ja maailmaa sekä mielipidettäni vuosityöaikakokeiluista.