Kirjoitin aiemmin kroonisesta matkakuumeestani. Helpotin, tai pahensin, oireita tekemällä pienen reissun Brysseliin näin kesäloman kunniaksi. Vaikka reissut eivät olekaan raivoamisen kohteita, haluan silti jakaa muutaman reissumuistoni. Kuulun niihin, jotka haluavat nähdä mieluummin monia paikkoja kerran kuin saman paikan useaan kertaan.
Riika-Berliini
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen itsenäisesti tehty matkani. Jännitti aivan kaikki. Mitä teen kentällä, mistä löydän oikean portin, olenko varmasti ajoissa, miten hostellit toimii jne. Matkan määränpää oli Berliini mutta välilasku Riikassa kesti n. 15h. Siksi olin siellä myös yötä. Se fiilis, kun olen pimeässä ja sateisessa Riikassa puolen yön aikaan ilman majapaikkaa, ilman mitään. Ja kun sitten löysin hostellin. Kuusi euroa sängystä isossa sekadormissa. Meininki oli kuitenkin ehkä parhaista, mitä olen hostelleissa kokenut. Berliinissä halusin nähdä kaiken. Olin etukäteen tehnyt listan vierailtavista kohteista. Aikaa oli neljä päivää ja kohteita jokaiselle päivälle useita. Niinhän siinä kävi, että väsyin juoksemaan paikasta toiseen. Loppujen lopuksi hauskin kohde oli kaikenlisäksi Kauhukabinetti, jossa kiersin pimeää huonetta yksinäni katselemassa kaikkia "pelottavia" juttuja. Juju olikin siinä, että samassa tilassa hengasi mustaan kaapuun pukeutunut mies(?!) pelottelemassa. Hän nauroi paholaisennaurua ja minä kiroilin ja komentelin suomeksi. Suosittelen ehdottomasti käymään.
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen itsenäisesti tehty matkani. Jännitti aivan kaikki. Mitä teen kentällä, mistä löydän oikean portin, olenko varmasti ajoissa, miten hostellit toimii jne. Matkan määränpää oli Berliini mutta välilasku Riikassa kesti n. 15h. Siksi olin siellä myös yötä. Se fiilis, kun olen pimeässä ja sateisessa Riikassa puolen yön aikaan ilman majapaikkaa, ilman mitään. Ja kun sitten löysin hostellin. Kuusi euroa sängystä isossa sekadormissa. Meininki oli kuitenkin ehkä parhaista, mitä olen hostelleissa kokenut. Berliinissä halusin nähdä kaiken. Olin etukäteen tehnyt listan vierailtavista kohteista. Aikaa oli neljä päivää ja kohteita jokaiselle päivälle useita. Niinhän siinä kävi, että väsyin juoksemaan paikasta toiseen. Loppujen lopuksi hauskin kohde oli kaikenlisäksi Kauhukabinetti, jossa kiersin pimeää huonetta yksinäni katselemassa kaikkia "pelottavia" juttuja. Juju olikin siinä, että samassa tilassa hengasi mustaan kaapuun pukeutunut mies(?!) pelottelemassa. Hän nauroi paholaisennaurua ja minä kiroilin ja komentelin suomeksi. Suosittelen ehdottomasti käymään.
Oslo
Berliinin reissusta viisastuneena ja töistä ja opinnoista väsähtäneenä lähdin Osloon ihan vain nauttimaan lomasta. Töiden takia en voinut viettää reissussa kovinkaan montaa päivää mutta sekin lopulta riitti. En etukäteen selvittänyt kohteita, museoita tai muutakaan. Otin mukaan 500-sivuisen ihan höpöhöpökirjan ja tarkoitukseni oli istua puistoissa tai kahvilassa lukemassa ja nauttimassa. Tutustuin hostellilla muihin reissaajiin, tosin suuri osa taisi olla Oslossa töiden perässä. Tuohon aikaan minulla oli viransijaisuus koulussa ja kertoessani olevani suomalainen opettaja, moni hämmentyi. Tämän jälkeen minulle ei myöskään puhuttu kuin norjaa, sillä oletettiin jokaisen suomalaisen opettajan osaavan sen verran ruotsia, että kykenevät kommunikoimaan norjaksi. Ja osittain myös siksi, että nämä Itä-Euroopasta tulleet työnhakijat olivat opetelleet norjaa eivätkä englantia. Paitsi se yksi, joka halusi kanssani naimisiin niin paljon, että puoli päivää hän seurasi minua kaupungilla, kunnes toivotin hänet, suomeksi toki, helvettiin. Sattumalta löysin Oslosta myös kaupan, jossa oli myynnissä 8-bittisen nintendon pelejä. Niinpä kokoelmani sai muutaman uuden pelin.
Brysseli
Viimeisimmäksi kävin Brysselissä, Oikeastaan olen siltä reissulta palannut vasta vajaa puolivuorokautta sitten. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä tarkastaa hostellin sijainti, sillä se sattui olemaan kaupunginosassa, jossa Pariisin terrori-iskun tekijät asuivat ja jonka maine oli aika hurja. Yksinäinen länsimainen nainen oli aika silmiinpistävä erikoisuus. Näennäisenä turvana minulla oli kovakärkiset kengät ja vaaleanpunainen taistelusateenvarjo. Näistä tuskin olisi ollut hyötyä, jos jotain olisi tapahtunut. Brysseli oli kyllä vielä mahtavampi kuin olin kuvitellut. Läheskään kaikkea en kerennyt nähdä, sillä tälläkään kerralla en lähtenyt suorittamaan nähtävyyksiä. Halusin irtioton arjesta ja sen myös sain. Sattumalta osuin paikalle myös Brysselin värikarnevaalien kanssa. Kyllä kelpasi juoda mojitoa kadulla, kuunnella musiikkia ja katsella esityksiä. Vaikka melkein koko reissun ajan satoi vettä, niin kyseisen illan oli tähtikirkas taivas. Pakko oli myös kokeilla ranskiksia, suklaata ja olutta. Ei minusta oluenjuojaa tälläkään perusteella tule, mutta pakkohan se oli kokeilla. Koska bussilippuuni jäi vielä muutamia matkoja, on ilmeisesti Brysseliin palattava vielä jonain päivänä.
Ja uuteen reissuun tekisi oikeastaan jo vähän mieli. Milloin ja mihin, siitä tarvitsee tässä vaiheessa vasta haaveilla.
