KROONINEN MATKAKUUME

Olen päättänyt lähteä tammikuussa Brysseliin. Kyseessä on ihan vain pitkä viikonloppu tai korkeintaan viisi päivää. Vähän niinkuin porkkanana opintojen suhteen, gradu kun on tarkoitus saada melko valmiiksi tammikuun aikana. Eikä loma ilman pikku reissua ole mitään. Vaikka aikaa onkin vielä paljon, eikä lentolippujakaan ole, matkakuumeeni nousi jälleen asteella.

Alunperin olisin halunnut lähteä jonnekin lämpimään. Maata rannalla tai altaan reunalla viikko, nauttia valosta ja lämmöstä ja tulla sitten takaisin ruskettuneena. Kauas pois Suomen talvesta. Sitten mietin, onko minulla oikeesti aikaa ja mahdollisuutta sellaiseen reissuun. Eipä oikein. En oikeastaan tiedä, onko Brysselin reissukaan järkevä. Vai pitäisikö ennemmin vain olla kotona kirjoittamassa gradua vielä parempaan kuntoon. Kyllä neljässä päivässä ehtii paljon. Mutta tätä reissua en aio jättää välistä.

En ole kovinkaan paljoa matkustellut. Olen käynyt ehkä kymmenessä maassa, kaikki sinänsä Euroopassa. Mutta paljon haluaisin nähdä lisää. Alunperin ongelmana oli nuori ikä. On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan vanhempi päästä 14-vuotiasta reilaamaan. Sitten oli kyse rahasta ja seuranpuutteesta. Enää eivät nämä kolme ongelmaa sinänsä pidättele. Ikää on, rahaa voi säästää ja matkustaminen on oikeestaan aika antoisaa ilman seuraakin, jos sitä ei haluamalleni reissulle löydy. Ongelmana taitaa enää olla pelko. Uskallanko, osaanko, löydänkö edes oikeaan lentokoneeseen?

                                         Vaikea sanoa, onko näistä apua vai pahennusta jatkuvaan
                                                       matkakuumeeseen 

 

Haluaisin kuitenkin nähdä kaiken. Tehdä maailmanympärysmatkan. Viettää vuoden ulkomailla ja kokea jänniä seikkailuja. Tutustua uusiin ihmisiin, maistaa erikoisia ruokia, potea koti-ikävää ja kulttuurishokkia. Harmittaa niin vietävästi, etten tajunnut lähteä vaihto-opiskelijaksi ulkomaille silloin kuin siihen olisi ollut mahdollisuus. En uskaltanut. En halunnut jättää kaikkea ja vain lähteä. Hakeminen kuulosti liian monimutkaiselta. Ja pärjäisinkö muka vieraalla kielellä? Pelko. Niinpä niin.

Jos silloin 14-vuotias oli liian nuori reilimatkalle, niin hieman hirvittää, onko melkein 30-vuotias jo sitten liian vanha. Voiko tässä vaiheessa enää vain pakata laukkuja ja lähteä. Ja lähteä mihin? Ja mitä tekemään? Entä jos en säästäisikään rahojani omistusasuntoon ja autoon vaan nostaisin rahat tililtä reissua varten, olisinko silloin vastuuton nuori ja ikuinen haihatteleva opiskelija? Saako vastuullinen aikuinen enää tehdä niin?

Ehkä maailman voi valloittaa pala kerrallaan. Ehkä kaikkea ei tarvitse kokea tänään. Ehkä muutan eläkkeellä Espanjan auringon alle makaamaan.