KUN EN MINÄ NIIN EI MUUTKAAN

Muutama viikko sitten Hesarissa oli juttu vantaalaisesta pariskunnasta, jonka häät maksavat 22e minuutilta. Jutun voi lukea täältä. Morsiamella on kaksi hääpukua, on bändiä, videokuvaajaa ja kortitkin maksavat puolikkaan tonnin. Kokonaisbudjetti pariskunnalla on 16 000e. Ja sen summan he ovat hankkineet itse säästämällä molemmat 1,5 vuoden ajan 600e palkoistaan. No miksikäs ei! Luin joskus aiemmin keväällä sattumalta kyseisten ihmisten hääblogia. Jos en aivan väärin muista, oli hääkustannuksien kattamiseksi otettu ylimääräinenkin työ. 

Nyt olen seurannut kavereideni mielipiteitä kyseisestä lehtijutusta. Kiukuttaa. Osa on sitä mieltä, että rahoilla olisi pitänyt hankkia asuntolaina eikä törsätä häihin. Ettei noin paljon maksavat häät voi tuoda kellekään onnea kuin statusmielessä. Pariskuntaa parjattiin törsäileviksi materialisteiksi. Kun itse yritin kommentoida jotain, alkuperäinen viestittelijä veti keskusteluun mukaan argumenteista parhaan: vanhempiensa aseman. Kertoo jotain siitä kypsyydestä, millä keskustelua käydään.

Luulin jutun jo jääneen taka-alalle, kunnes silmieni eteen pompsahti sama lehtijuttu uusilla kommenteilla. Tällä kertaa vaadittiin tulonjaon uudelleen järjestelyä, sillä eihän ole oikein, että osa kärsii puutteesta ja osa voi säästää itselleen unelmien häät. Yhyy, pahat porvarit pilettää. Mutta sitähän tässäkään ei otettu huomioon, että kuvaajalla, kampaajalla, meikkaajalla jne kyseinen pariskunta työllisti aika monta ihmistä! Eikö tällaisella juuri auteta niitä, joilla on muuten rahasta tiukkaa? Vai onko ainoa paikka rahoille valtion pohjaton kassa asuntoveroina? 

Eikä juttu ollut pelkkää kahden ihmisen häiden hehkutusta. Heidän ympärilleen oli koottu juttua häävakuutuksista, arvomaailman muutoksista yms. Juttu olisi jäänyt aika laimeeksi ilman kyseistä hääparia.

En koe, että se on minulta pois, jos joku käyttää häihinsä 16 000e. Siitä vaan. Raha on itse säästetty ja itse hankittu, miksi siis se olisi pakko käyttää asuntoon ja autoon. Jos joku tulee onnelliseksi sillä, että saa prinsessahäät hinnalla millä hyvänsä, niin eikö se ole tärkeintä? Onko kaikkien pakko asua siinä omakotitalossa koiran ja vajaan kahden lapsen kanssa? Ei minulla olisi varaa tällä hetkellä säästää 600e/kk. Ei vaikka kuinka kyseisen hääparin tavoin miettisin kaupareissulla hieman enemmän. Mutta on mielestäni hatunnoston arvoista, jos joku pystyy.

Alan hiljalleen kallistua siihen, että vaikka ihmiset näidenkin mielipiteiden takana ovat muutoin ihan mukavia, niin ehkä en halua pitää tällaisia kavereita fb:ssä enkä pahemmin olla muutenkaan heidän kanssaan tekemisissä.

KUPPI NURIN

Viime päivät ovat olleet vain pienten yksittäisten ärsytysten aikaa. Tänään kuitenkin kuppi meni nurin kaiken häsellyksen keskellä. Suurimman ärsytyksen aiheutti kirkuvat kakarat. Siis ei huutamisessa mitään mutta onko pakko kirkua! Lapset kirkuvat työpaikallani, kaupassa, bussissa ja lopuksi vielä lokitkin kadulla. Korvat eivät vaan kestä. Muutenkin törmäsin tänään uusiin ärsytyksen kohteisiin. Isä oli tyttärensä kanssa kaupassa. Tyttö oli sen ikäinen, ettei kokonsa puolesta enää mahtunut ostoskärryjen istuinosaan. Isä ratkaisi asian nostamalla tytön kärryjen osotospuolelle. Tämä olisi vähän niinkuin kiellettyä hygienia- ja turvallisuussyistä. Mutta tämäpä ei mennyt isälle jakeluun. Asiasta oli pakko alkaa kinaamaan keskellä kauppaa. Lopulta lapsi nostettiin pois kärryistä mutta istumaan penkkiin niin, että jalat penkissä ja peppu siinä mistä kärryistä noin yleensä pidetään kiinni. Siinä sitä vasta olisikin sattunut, jos kärryt olisivat kaatuneet. Myönnän, että vähän jopa oisin toivonut sitä. Toinen isä taas ei millään sulattanut sitä, ettei hänen kullannuppunsa saa pelata pelikoneella. Kauniita sanoja tuli vaihdettua. Siinä sitten isä joskus itkee, kun poika on uhkapelannut koko omaisuutensa ja isän omaisuuden.

Muutenkin muut ihmiset ovat viime aikoina tuntuneet idiooteilta. Lentokoneessa pariskunnan oli pakko änkeä koneeseen ensimmäisten joukossa ja sen jälkeen väärille paikoille. Ymmärrän, että se ikkunapaikka on jännä, kun tullaan yöllä ensimmäistä kertaa Suomeen, mutta se nyt vain oli minun paikkani. Ja tietenkin englannin kielen ymmärrystä ei siinä vaiheessa ollut minkään vertaa kun paikkaa olisi pitänyt vaihtaa. Hyvää lomaa vain heillekin, toivottavasti sataa ja on kylmä.

Muita ihmisiä voisi miettiä myös silloin, kun on pakko änkeä kaikkien nyyttien ja nyssyköiden kanssa bussiin ensimmäisenä vain ostamaan vuorokausiseutulippua. Eikö olisi paljon viksumpaa päästää ne matkakorttilaiset ensin sisälle ja jäädä sen jälkeen leikkimään rahojen kanssa. Kun kauhean tavaravuoren kanssa jäädään siihen ovelle, kukaan ei pääse siitä ohi ja koko jono seisoo.

Ärsyttävää on myös se, kun hankitaan musavehkeet muttei viittitä panostaa kuulokkeiden laatuun.

VOI LAULUJA, VOI SANOJA

Tykkään laulaa. Lauluissa on vain paljon asioita, joista en pidä. Tässä muutamia yhteen koottuna.

"Kiinan keisari ratsastaa, pystyy ratsunsa kavahtaa, maahan keisari kupsahtaa. Mistäs Kiina nyt uuden saa?"No tota, eihän se välttämättä kuollut. Miksi pitäisi saada uusi? Vai eikö keisarin ole sopivaa osua maahan?

"Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa..."
Niin, kuka tässä nyt oikein lohduttaa? Vissiin äänen pitäis mutta ei tuo joka siihen viittaa. Joo, joo, taiteilijan vapaus, mutta ärsyttävä silti.

"Jos auringossa kuiskaa juu ja kuutamossa huuta ei, niin poika siitä hermostuu ja silloin toinen hänet vei." 
Jos siis annat ymmärtää muttet ymmärrä antaa, kujeilet vaan, on ihan oikein että poika lähtee lätkii ja jäät yksin. Tämä on sanoma koko Lazzarellassa. Paheksun!

"Oon sellainen likka, että pillitä en vuoksi tän elämän ja rakkauden"
Ehkä kannattais, tekis hyvää. Harva pitää kivisydämistä. Ja herää vaan kysymys, minkä vuoksi sitten voit itkeä? Samassa laulussa taidettiin sanoa: "...mutta yöksi lohduttamaan varmasti en jää, mies jos alkaa nyyhkyttää". Jösses, mikä muija.

"Ruttunen pyytää: Anteeksi Ella, olet sinä sentään paras sähköhella."
Ruttunen saa oikosulun ja lähtee alle 26-vuotiaan mikroaaltouunin matkaan. Eihän vanhalla sähköhellalla kuitenkaan mitään tunteita ole. Viimein kuitenkin mikro tapaa uuden tietokoneen ja Ruttunen jää toiseksi. Ruttunen päättää lähteä kotiin Ellan luokse. Ella on ruostunut kyynelistä, jotka Ruttunen kuivaa ja pyytää anteeksi sanomalla Ellaa sentään parhaaksi sähköhellaksi. Ei parhaaksi. Vaan parhaaksi sähköhellaksi. Niin että kyllä mikro ois oikeesti ollu paras mutta kun sitä ei kiinnostanu niin sähköhelloista sä oot sentään se ykkönen, vaikka oletkin todellisuudessa kakkonen. Ja Ella antaa anteeksi! V*ttu mitä p*skaa!

"Lintu kysyy: miks kädessäs on ase, miksi kuljet kohti kuolemaa."
Ase tai ei, kaikki me kuljemme kohti kuolemaa. Ikävää mutta totta.

Äiti kieltäisi analysoimasta liikaa, mutta toisaalta se on kaikessa ärsyttävyydessä aika hauskaa :D