Vain hyvin hyvin harvoin juoksen jonkun tuntemattoman perässä kadulla vain saadakseni haistatella kyseiselle ihmiselle. Eilen tein niin. Ja hyvältä tuntui! Mutta miksi ihmeessä? Vastaus on perin yksinkertainen: kyseinen idiootti vain ansaitsi sen.
Vuoden aloitus ei varsinaisesti ole ollut kovin riemullinen; saatettiinhan isäni viimeiselle matkalle. Urut ja kirkonkellot vain soivat, kun arkku kannettiin surusaatossa kirkosta autoon. Yli 90-vuotias mummoni, siis isäni äiti, laski vielä kukat arkun päälle ja hyvästeli poikansa. Niin eikö silloin tämä, ihmisjäte suorastaan, änge väkisin siitä pienestä metrin raosta, joka on auton ja kirkon portaiden välissä, ja tiuskaise käskyä väistyä tukkimasta katuja. Hän ei jaksanut kiertää autoa toiselta puolen tai edes nätisti pujahtaa ohi sanomatta mitään. En tiedä, tajusiko mummoni, mitä tapahtui, kuuliko hän kommenttia, ei toivottavasti. Tämän jälkeen koin vain pakottavaa tarvetta juosta tuon ämmän perään kertomaan, mitä ajattelin hänestä ja hänen toiminnastaan.
En vain voi ymmärtää tällaisen ääliön toimintaa. Itse hän perusteli käytöstään sillä, että on uskonnoton ja kokee häiritseväksi uskonnon harjoittamisen julkisella paikalla, jossa hänen pitäisi saada kulkea vapaasti ja uskonnotta. Pahoillaan hän ei ollut. Ainoa uskonnonharjoittamisen piirre oli soivat kirkonkellot. En minäkään kuulu kirkkoon muttei mieleenikään tulisi tehdä moista. Ei vaikka joku olisi rukoillut siinä keskellä katua. Millainen tunteeton ja vajaaälyinen ihminen pitää olla, ettei sen vertaa voi kunnioittaa vainajaa ja omaisia, vaan kokee oman uskonnonvapauden niin suureksi, että kehtaa lähteä kiukuttelemaan ja osoittamaan mieltä tuollaisessa tilanteessa?
Toivon todella, että tämä ihmisjätös, jonka käytöstavat ja tilannetaju ovat täysin olemattomat, kuolee itse yksinäisenä ja hylättynä, niin ettei arkkua ole kantamassa tai saattamassa ketään. Ettei hänen ruumiinsa kuljettaminen tuki jalkakäytäviä tai aiheuta häiriötä.
 |
| Iskälle |
