VAPPU YLLÄTTI JÄLLEEN

Se on taas täällä, Vappu! Ja kaikki muu hössötys sen mukana. Huhtikuun loppuun on ladattu niin maan perkeleesti odotuksi, että kesälomakin jää näissä karkeloissa hopealle. Niin noh, minähän se olen tässä edelleen sairasuslomalla ja olen vielä huomisen ajan. Jotenkin vappu siis pääsi yllättämään, taas. Miten se aina onnistuu. Ei ole skumppaa, ei ole lippua illan bileisiin, ei eväitä, ei mitään. Perinteinen vappuaaton esiintyminenkin jäi väliin, tosin alunperin sen takia, että piti silloin vielä olla töissä. Olin ajatellut myös siivota vapuksi mutta kuumeessahan ei pahemmin rehkitä.

                                         Lakki ja serpentiinit on sentään valmiina

Tänään ajattelin hoitaa sekä bilelippu- että skumppa-asian. Epäonnekseni molemmat jäivät hankkimatta. Minusta riippumaton säätö kosautti lippuhankinnan ja lippusählinki pilasi skumppaostokset. Ei ihan putkeen menny ei. Muutenkin koko päivä ollu väsy. Ja pääosin siksi, että lääkkeitä pitää herätä ottamaan tietyn väliajoin. Niin että yritä siinä nyt levätä ja nukkua, kun vähän väliä pitää herätä ottamaan nappeja. Kukakohan senkin on keksinyt? Nyt taas odotellaan, että on lääkeaika, ennen kun pääsee nukkumaan. Selvisi myöskin se, että olen ihan väärin syönyt maitohappobakteereja antibioottien kanssa. Apteekissa aina suositellaan antibioottien kanssa maitohappobakteereja, mutta kukaan ei koskaan vihjaise, missä rytmissä niitä sitten voi syödä. Ilmeisesti olen tappanut myös kaikki maitohappobakteerit antibiooteilla. Hienoa.

Niin että perhanan hyvää vappua vaan!

SAIKUTTAMISEN VAIKEUS JA MUUMI-DVD:T

Olen neljättä päivää poissa töistä. Oikeestaan se ei ole mitenkään kovin paljon. Saikku on kuitenkin aiheuttanut enemmän stressiä kuin työnteko. Saamani lääkäriaika oli perjantaina niin myöhään, että töistä kaikki oli lähtenyt kotiin. Soitin esimiehelle, joka kyllä kuunteli asian mutta sanoi, ettei ole se, joka asiaa hoitaa, käski soittaa toiselle ihmiselle. No olinhan jo soittanut, mutta eipä hän ollut vastannut. Lähetin tekstarin. Laitoin myös sähköpostin. Edellisellä viikolla oli ollut ongelmia saada tuuraaja, lupasin jopa hankkia sellaisen, jos on tarvis. Hankin kyllä itse jos siten saan pätevän. Kyllä asia oli useasti viikonlopun aikana mielessä. Aiemmat pari vuotta olin tehnyt töitä firmassa, jossa jonkun esimiehen sai aina kiinni, aina oli joku jolle ilmoittaa. Sitten edessä oli vielä ohjeiden kirjoittaminen. Koska en ole tehnyt hommia kauan, materiaalia ei varsinaisesti ole varastossa, vaan siinä sitä saikulla istuttiin koneen ääreen suunnittelemaan ja kirjoittamaan. Onneksi olo ei enää ole mitenkään hirvittävän huono, vaan kyse on lähinnä siitä, että lääkkeet aiheuttavat suurta väsymystä ja pistävät pään sekaisin. Kurkkukin on melkein terve. No sain kuin sainkin ohjeet kirjoitettua ilman suurempaa ahistusta.

                                          Voi sitä näinkin saikuttaa

Yksi lempipuuhistani saikulla on ollut tuijotella Muumeja levy tolkulla. Satuin saamaan käsiini sen uuden Muumi-boksin, jossa on kaikki jaksot sekä Pyrstötähti-elokuva. Petyin boksiin jo aika nopeasti. Miksi ihmeessä oletettavasti lapsille suunnatussa boksissa levyt ovat kiinni niin ihmeellisellä tavalla?

                                         Muoviset osat ovat pahvissa kiinni teipillä. Ei hyvä.

Minulla kesti aika kauan tajua, miten levyt saa irti ja miten kiinni. En ole ihan varma, tiedänkö vieläkään. Seuraavaksi ärsytti se, ettei jaksot ole levyillä järjestyksessä vaan enemmänkin teemoittain. Aivan hirvittävän raivostuttavaa. Olisin halunnut katsoa jaksot järjestyksessä. Myös itse boksin laatu oli heikko. Levyt oli kiinni pahvikuorissa teipillä. Siis teipillä. Olen aiemmin kattonut Muumeja youtubesta mutta nyt tuntui, että kuvan laatu oli paljon heikompaa. Voi pettymysten pettymys. Ja jos tämän huvin hankkii kaupasta, hintaa on vielä n.100e. Ei todellakaan ole sen arvoinen pläjäys.

                                          Ei kronologisessa järjestyksessä vaan teemoittain.

Ja sitä paitsi "ne uudet Muumit" on aika huonoja.

"SÄ OOT NIIN ANARKISTI JA OIKEUSTAISTELIJA!"

Huomasin eteisen lattialla aamulla K-kaupan mainoksen. Siitä tuli mieleen, että lähetin joskus Kampin K-kauppaan palautetta mutten saanut koskaan vastausta. Mihinköhän kaikkialle sitä on tullu laitettu palautetta ja mitä on vastattu...

Palautteen antajan urani on varmaan lähtenyt liikkeelle Helsinginkadun urheiluhallista. Kävin ahkerasti 6-vuotiaan pikkusiskoni kanssa uimassa hallissa. Jossain vaiheessa rahastajaksi ilmestyi yrmeä täti, joka ilmoitti, että vaikka noin muutoin alle 7-vuotiaat pääsisivät ilmaiseksi, niin koska minäkin olin alaikäinen, tämä ei koskenut meitä, vaan meidän molempien piti maksaa. Muutaman kerran leikittiin tätä leikkiä, kunnes kerroin asiasta äidilleni, joka soitti asiasta hallille. Sen jälkeen ei kyseistä tätiä enää näkynyt kassalla.

Kampin K-kauppaan laitoin palautetta, koska kassa ei suostunut myydä minulle alkoholia klo 21 jälkeen, vaikka olin alkoholini ehtinyt hakea ennen yhdeksää ja sitten vaan jonossa hieman kesti. Kampissa on suljettava kaljaosasto eikä klo 21 jälkeen alkoholeja saa enää haltuunsa. Käsittääkseni alkoholin saa myydä, jos se on otettu haltuun ennen klo 21. En kuitenkaan saanut vastausta.

Alakerran pojat metelöivät öisin useita kertoja viime kesän aikana. Kävin soittamassa ovikelloa monesti, laskin lopulta että 11 kertaa. Kerran kutsuin poliisit. Pojat avasivat oven kahdella kerralla. Kirjoitin valituksen taloyhtiön hallitukselle, pojat lähtivät asunnosta vuokranantajan saatua tietää.

Kävin muutama vuosi sitten Hyriassa parilla kurssilla. Varsinkin ensimmäinen niistä oli ala-arvoisesti järjestetty. Kouluttaja unohti mainita, että jaetun materiaalin lisäksi koekysymykset voi tulla muualtakin. Lisäksi pakollinen osa kurssista jäi suorittamatta sille määrättynä päivänä, koska yksi kouluttaja ei tullut paikalle. Jostain syystä postittivat kurssitodistuksista vain toisen. Kirjoitin palautetta, ei vastausta.

Pari kertaa olen suuttunut poliisien toimintaan. Ensimmäisellä kerralla tyydyin ilmaisemaan mielipiteeni poliiseille päin naamaa, toisella kertaa päätin lähettää palautteeni kirjallisena. Palautetta lähetin, kun jouduin soittamaan sekavan naisen takia hätäkeskukseen. Paikalle lähetettiin poliisit. Nuoret poliisipojat olisivat vissiin halunneet vähän raflaavampia tehtäviä ja vaan kiukuttelivat minulle ja naiselle. Annoin lopulta palautetta poliisien sivujen kautta. Saamassani vastauksessa ainakin väitettiin, että asiasta oli keskusteltu kyseisten poliisipoikien kanssa ja kerrottu, että moinen käytös ei ole hyväksyttävää.

Myös Sörnäisten Film Townia olen lähestynyt kerran palautteen merkeissä. Olin iltasella vuokraamassa elokuvaa, kun liikkeeseen saapui paikallinen perusnisti. Tämä vaati saada maksutta vettä ja myyjätyttö haki sitten takahuoneesta oman vesipullonsa ja antoi sen. Kun ihmettelin toimintaa, myyjä kertoi, että heitä on kielletty soittamasta poliiseja, joten nistejä ei kannata suututtaa. Olin hirvittävän tuohtunut kuulemastani ja kirjoitin kohtalaisen tylyn viestin Film Townille. Vastaus oli sähköpostissani jo aamulla. Vastauksessa ihmeteltiin samaa asiaa kuin mitä minäkin olin ihmetellyt ja kerrottiin, ettei todellakaan ole heidän ohjeistuksensa. Pyysivät saada tietää, missä liikkeessä olin käynyt, sillä haluavat selvittää asian. Kerroin. Sen enempää en asiasta ole kuullut. Paitsi ettei Sörnäisissä ole enää Film Townia.

Viimeisenä kerrottakoon, että olen antanut palautetta myös vartiointifirma Securitakselle. Odotin eräänä yönä Kampissa bussia. Päivä oli ollut raskas, olin ollut mm. töissä ja treeneissä. En jaksanut kuunnella sitä kakofoniaa, minkä klassinen musiikki ja känniälämölö aiheutti, vaan laitoin tulpat korviin. Ja koska muut matkustajat olivat vallanneet penkit, päätin istua lattialle seinän viereen. Ei mennyt kauankaan, kun paikalliset järjestyksenvalvojat tulivat katsomaan, mikä on meininki. En kuullut heidän tervehdystään, joten toinen pojista potkaisi minua nilkkaan. En ole varmaan koskaan ponkaissut lattialta niin nopeasti ylös. Yritin tentata syitä potkulle ja poika vaan nauroi, että voisin sammua sitten bussiin. Ei siinä muuta kuin seuraavana arkipäivänä puhelin kouraan ja soittamaan vastaavalle hoitajalle. Tosin sellaisen kanssa en saanut puhua, vaan tilitykseni kuunteli yksikön johtaja. Tämä ainakin lupasi viedä antamani palautteen eteen päin ja selvittävänsä, kuka tämän huonon käytöksen takana oli.

ILMAPALLOJA JA TENAVIA

Lähdin käymään lääkärissä tänään ja sain lisää sairaslomaa. Tauti ei ollut parantunut, koska lääkkeet eivät olleet tarpeeksi vahvat. Kiitoksia vaan.

Kotimatkatkani oli varsin jännä. Metroasemalla pojat päätivät olla pihejä ja käyttää aseman vessaa yhdellä maksulla. Jostain syystä vessaa piti käyttää niin, että ovi jäi auki ja kaikki saivat halutessaan nähdä virtsaamistapahtuman. En oikein innostu ajatuksesta, että minun pitää katsella jonkun virtsaamista vain siksi että tämä ei halua maksaa vessasta 20 senttiä.

Jossain vaiheessa metroon änkesi kaksi pikkutyttöä ison ilmapallonipun kanssa. Pallot olivat ilmeisesti joltain vaalistandilta saatuja tai napattuja. Ja palloja oli paljon. Muutama pikkulapsi alkoi itkeä, koska olisivat myös halunneet yhdet. Minkäänlaista varovaisuutta tai huomaavaisuutta ei muita matkustajia kohtaan ollut, vaan useampikin sai palloista päähän. Onko ihan pakko haalia sellasia ilmapallomääriä, ettei niitä pysty sitten enää hallitsemaan ihmisten ilmoilla? Tytöt jäivät pois Kampissa, kuten minäkin. He suuntasivat kauppakeskukseen, jossa asiakkaat kokivat saman kohtelun kuin metrossa. Toivoin, että pallot olisivat karanneet tai poksahtaneet. Olisin ollut vahingoniloinen ja myös ilmaissut asian ääneen.

Ennen kuin pääsin bussiin ja takaisin kotiin, sain vielä harmikseni kuunnella tuotesuojaportin taukoamatonta ujellusta. Pikkupojalla oli vaatteissaan jotain, mikä aiheutti hälyytyksen ja ilmeisesti piippausääni oli niin hauska, että lapsi päätti jäädä istumaan siihen keskelle porttia. Pojan äiti tuli hetken päästä etsimään pienokaistaan. Ihanaa, ajattelin, nyt piippaus lakkaa. Kilttinä ihmisenä äiti jäi vissiin kuitenkin odottamaan, josko myyjä tai vartija tulisi paikalle, kun portti piippaa. Ei tullut. Ja koko ajan lapsi istui siinä huudattamassa portteja. Teki mieli mennä sanomaan, että ei ne tule katsomaan, miksi teidän tenava piippaa, häipykää siitä.

Onneksi muutaman seuraavan päivän saa taas luvan kanssa möllöttää kotona.

MUSTIKKA YÖK

Kuukausi sitten ostin töistä lähtiessäni läheisestä kaupasta mustikka Skyrin. En suoranaisesti ole mikään rahkan ystävä, mutta muutama eri Skyr on ihan siedettävän makuista. Ajattelin syödä evääni bussissa. Kun pääsin istumaan, avasin kannen, taittelin lusikan auki ja päätin sekoittaa rahkaa muutaman kerran. En koskaan syö rahkaa tai viiliä tai mitään muutakaan, sekoittamatta ensin. Onneksi sekotin, sillä löysin rahkan seasta pienen yllätyksen.

                                          Voi oksetus ja ällötys. Jokin vihreä asia rahkan seassa.
                                         

                                          Kyse ei takuulla ole mustikan lehdestä.

Kyllä siinä oli oksennus aika lähellä, kun katselin rahkan seassa olevaa vihreää asiaa. En osaa sanoa, oliko kyse jostain eloperäisestä vai palasta muovia. Mutta ainakin siitä levisi vihreää väriä pitkin rahkaa. Koska olen erittäin lahjakas palautteen antaja, halusin toki tämänkin asian tuoda valmistajalle tietoon.

Ensimmäinen tehtävä oli etsiä jostain Skyr Finlandin yhteystiedot. Ei löytynyt nettisivuilta. Sitten tajusin, että Skyr on myös facebookissa ja jos ei muuta, läväytän kuvat ja mairittelevan palautteeni kaikkien luettavaksi Skyrin fb-sivulle. Onneksi kyseiseltä sivulta löytyi kuitenkin myös sähköpostiosoite ja päädyin lähettämään palautteeni ja kuvat sinne. Sitten vain odottamaan vastausta. Meni päivä, viikko, toinen viikko, kolmas... Vastausta ei vain kuulunut. Vihdoin sähköpostilaatikkooni kolahti viesti Skyrin asiakaspalvelijalta. Tietysti viestin sävy oli pahoitteleva eikä "mitään tällaista ole koskaan ennen tullut vastaan". No kerta se on ensimmäinenkin. Luvattiin hyvitys ja pahoiteltiin sitä ja tätä, myöskin viestin viivästystä, mutta siinä vaiheessa kun viestissä oikeasti kysyttiin, sattuisiko minulla olemaan tuota kyseistä rahkaa vielä tallella, hajosin. Siis kuvitteleeko joku oikeasti minun säilyttävän pilaantunutta rahkaa kuukauden päivät kotona odottamassa, josko joku vastaisi palautteeseen!? Ei kyllä se purkki meni bussin roskikseen hyvin nopeasti. Ymmärrän, että oisivat ehkä halunneet selvittää valmistuserän ja sen, onko muissakin saman erän tuotteissa ollut vastaavia ongelmia. Mutta eiköhän kaikki kyseisen erän tuotteet ole jo myyty ja syöty, kun palautteen vastaanottaja hautoo sähköposteja kuukauden verran postilaatikossa. Ja jos rahka kerran oli pilalla jo ostopäivänä, niin missäköhän kunnossa se olisi nyt kuukauden myöhemmin. Eiköhän se olisi jo kävellyt iloisesti jääkaapista vastaan. Kyllä, mielestäni on olemassa tyhmiä kysymyksiä.

Noh, mitä tästä opimme? Emme mitään. Mutta ainakaan minulle ei hetken aikaa maistu Skyrit, ainakaan mustikan makuiset sellaiset.

SAIRAUSLOMALLALLALLALALLAA

Nyt sattui niin ikävästi, ettei se ollukaan pikku flunssaa. Lääkärissä tuli vierailtua ja angiinaahan se prkl on. Kuulemma vielä ärhäkkää muotoa. Mutta saan olla kiitollinen, ettei ollut pusutauti.

Kaikki alkoi siis maanantaiaamuna pienellä kurkkukivulla ja lämmöllä. Ei hätää, ajattelin. Vähänpä tiesin. Kun tiistaina menin töihin, niin ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo niin sekasin, että mut lähetettiin kotiin. Tätä ennen olin kuitenkin ehtiny varata lääkäriajan työpäivän jälkeen. Ja sitä ei sitten voinut perua tai vaihtaa. Ei vaikka kuinka yritin itkeä puhelimeen, että on niin huono olo, etten voi odottaa paria tuntia ylimäärästä. Sitten työkaverit pelotteli, että jos menee lääkäriin valittamaan kuumetta, eikä sitä juuri sillä hetkellä ole, niin mitään saikkua ei tule. En siis syönyt kuumetta alentavaa lääkettä. Tyhmä minä. Kun lähdin töistä, tiesin, että mulla on joku kolmisen tuntia ylimäärästä aikaa kuluttaa kaupungilla. Ja koko ajan kuume nousi ja kurkkukipu kasvoi. Yritin mennä Narinkkatorilla olevalle partiolaisten pop up -kololle, mutta siellä jossain vaiheessa alettiin mulkoilla mun ryytynyttä olemusta sen verran, että päätin poistua.

Vaikka ymmärtäähän toki sen, ettei sohvannurkassa hajoova ihminen oo kovin hyvää mainota partiolle. Suunnistin siitä Kampin kappelille. Ajattelin, että kirkosta ei heitetä pihalle. Ei heitettykään. Alkoi vaan itteeni jossain vaiheessa ahistaa siellä olo. Päätin siis keksiä jotain muuta, kun tunti oli vielä aikaa. Päädyin sitten ajelemaan metrolla Itäkeskukseen ja takas. Huono idea, kerrassaan huono. Aloin menomatkalla jo olla niin huonovointinen, että teki vaan mieli maata lattialla itkemässä. Selvisin kuitenkin hengissä lääkärikeskukseen. Lääkäri oli kuitenkin tapansa mukaan myöhässä ja vaikutin jo niin sekavalta, että muut asiakkaat kyselivät, säilynkö hengissä vai tilataanko ambulanssi. Lääkäri sitten vain kysyi, olinko missään vaiheessa mitannut kuumetta ja tyytyi siihen, kun kerroin mitanneeni. Ei sillä ollu siellä ees kuumemittarii. Oisin siis voinut olla kärsimättä ja syödä sen pari buranaa. Saakeli. Sain lähetteen labraan ja siellä joku mamma sörkki sekä kurkkua että otti verinäytteen. Kamala toimenpide se sörkkiminen. Tarrasin mamman käteen kun tuntui että tukehdun. Ja kaikesta tästä kidutuksesta sain palkkioksi pillimehun. Ihanaa. Lääkärisetä sitten hetkien päästä totesi, että ei pusutautia vaan angiinaa. Sitten kirjoteltiin taas kauheet määrät lääkkeitä.

Sain lääkärikeskuksessa yhden buranan, joka alkoi sitten apteekissa hiljalleen vaikuttaa. Oli kuuma ja ikävä olo. Tiskin takana oleva tyttö oli harjottelija, joka oli vähän hidas ja epävarman olonen. Sitten selvis, että lääkäri oli kirjottanu reseptiin liian paljon kerta-annokseksi lääkkeitä. Harjottelija joutu ettimään jonkun joka antoi luvan myöntää mulle ne lääkkeet. Koomasin tiskillä jo muutenkin ja sitten vielä tämä. Sen jälkeen alkoi selostus lääkkeiden ottamisesta. Olen mä ennenkin buranaa hei syöny! Teki mieli sanoa, että anna nyt vaan ne napit niin lähden. On muuten hassua, että siinä tiskillä kysytään, otanko kaikki lääkkeet. No totta kai otan! En kai mä tule vaikka antibiootteja hakemaan huomenna vaan haluan aloittaa kuurin heti. Jätin kuitenkin sanomatta. Kotiin päätin mennä kaupan kautta ja taksilla. Kauppareissu meni ihan hyvin mutta taksikuskin kanssa meinas mennä hermot. Sillä ei ollu mitään navigaattoria, vaan kyseli multa, miten mun luo ajetaan. Ensinnäkin olin ihan sekasin takapenkillä muutenkin ja toisekskin mulla ei oo ees ajokorttia, oon huono antaa ohjeita. Ja sitä paitsi maksan kyydistä kohtalaisen paljon, en jaksa antaa ohjeita. Sanoin kuskille, että on angiina, en jaksa keskittyä ajo-ohjeisiin. Siinä se sitten loppumatkan jupisi, että nuoriso ei tajua, kuinka keväällä pitää käyttää lämpimiä vaatteita ettei vilustu. Niin, sanoin angiina, en vilustuminen. Onneksi matka ei ollut pitkä. En tiedä, kauanko oisin siinä taksissa kestänyt muutenkaan. Autossa oli kattoikkuna, josta aurinko paistoi suoraan silmiin. Vaikka sanoin kuskille, se ei voinu edes yrittää vetää niitä suojia siihen ikkunan eteen. Totes vaan että niinhän se aurinko taitaa tehdä. Nopeesti olin kuitenkin kotona ja peiton alla. Nukkuminen vaan on ollut hankalaa, kun kurkkuun sattuu ja on vuoroin kylmä ja kuuma. Koko ajan olis kauhee jano, mutta juominen on hankalaa. Ostin mangosorbettia, sekään ei oikein auta. Oikeestaan vaan kylmän veden juonti onnistuu. Jääpaloja olen myös syönyt. Ja kaiken tämän pahan olon keskellä, olen joutunut kirjoittamaan loppuviikon tuuraajalleni kirjallisia ohjeita. Ammatinvalintakysymys, mutta v*tuttaahan moinen kuitenkin.

LOMAN VIIMEINEN PÄIVÄ

Tänään se on, loman viimeinen päivä. Alkoi nätisti mutta loppu on tuleva olemaan aikamoista tuskaa. Yhtäkkiä kurkkuun vaan alkoi sattua ja sitten nousi kuume. Siellä 38 asteen hujakoilla menty, mutta olo ei ihan kauhea ole. Toistaiseksi vaan ei mikään lääke ole onnistunu kuumetta alentamaan. Ei siinä, eihän tämä ole kuin yksi päivä lomasta, varmasti samoissa merkeissä ois menny päivä ilman kuumettakin. Nyt on aikomus vain makoilla ja katsoa elokuvia. Vähän piti kyllä valmistella ens viikkoa, siivota ja hoitaa opiskeluja. Nyt ei niitä taida jaksaa. Enkä jaksa tehdä ruuaksi suunnittelemaani siskonmakkarakeittoa. Syönkin sitten jotain valmista kasvissosekeittoa. Täytyy vain toivoa, että tää on joku nopeesti ohimenevä juttu, koska vaikka oisin pois töistä, niin suunnitelmat tuuraajalle pitäis kuitenkin antaa. Onneksi ei ole kuin kahden tunnin työpäivä huomenna. Enemmän ärsyttää se, että olin ajatellut huomenna palata kaipaamieni defendotreenien pariin mutta näin kuumeisena siitä ei taida tulla mitään. Voi ärsytys sentään.

Entinen työnantajani maksoi mulle aikoinaan vähän enemmänkin Buranaa. Niitä on nyt sitten ilo popsia. Mitään muuta hyvää siinä firmassa ei sitten ollukaan, mutta siitä joku toinen kerta.

BUSSIÄRSYTYS VOL 2

   En todellakaan ole mikään aamuihminen tai aamupalaihminen. Tämän hetkisessä työpaikassa en kuitenkaan voi oikein pitää ruokataukoa silloin kun haluan enkä työmatkallakaan voi hankkia kaupasta mitään syötävää. Olen siis alkanut ottaa bussiin eväitä.
   Tässä aamuna muutamana söin rauhassa bussissa ananaspaloja, kun viereeni änkesi joku oman elämänsä terveyspoliisi. Kyseinen jannu rupasi selittämään, kuinka on epäterveellistä olla niin kiireinen, että syö aamupalan bussissa ja kuinka pelkkien ananaspalat ne vasta epäterveellisiä onkin. Hänen mielestään minun olisi pitänyt syödä aamuisin sitten vaikka proteiinijauhepirtelöä. Kuin sanojensa vakuudeksi hän olis vielä sekoittanut kyseistä jauhetta ananaksieni joukkoon. En lämmennyt ajatukselle. Sen jälkeen alkoi kauhea tenttaaminen, onko ruokavalioni mielestäni muuten terveellinen ja paljonko syön kalaa. Yhtäkkiä keskustelu meni siihen, että kai minä lahjoitan palkastani 5% hyväntekeväisyyteen. En lahjoita. Kerroin, että harrastukseni myötä teen vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa ja koen sen olevan tärkeämpää kuin rahan antaminen. Kundi kuitenkin selitti, että raha olisi tärkeempää. Voi elämänkevät sentään. Jotenkin rahasta keskustelu päätyi vielä hetkeksi ruokaan, kunnes vahingossa ajattelin ääneen rumasti ja kundi poistui vierestäni. Kyllä siihen 25 minuuttia menikin. Okei, ruokavalioni ei välttämättä ole mikään itse terveellisyys, mutta en koe, että asiaa tarvii jonkun tuntemattoman ihmisen puida klo 7 aamulla bussissa.
   Seuraavana aamuna ananaspalojen sijaan söin bussissa minuuttipuuroa ja mehukeittoa. Jäin kauaksi siitä sekopäästä, tosin ehkä se ei olisi muutenkaan tullut viereeni.

BUSSIT JA PYÖRÄT

Okei, ei tänään raivostuta, mutta eilen kylläkin. Lähin aamulla töihin ja joko bussi oli tosi ajoissa tai sitte se ei tullu koskaan. Seuraava bussi taas ajeli hissuksiin ja pelkäsin koko matkan, että myöhästyn vaihtobussista. En onneks myöhästyny, koska vaihtobussi oli myös myöhässä. Kun aikataulun mukaan oisin ollu työpaikalla neljää minuuttia ennen töiden alkua, niin kyllä jokainen minuutti lasketaan. Ja ei, en voi myöhästyy töistä. Melkein jo unohdin tämän bussiharmin mutta paluumatkalla sama iski taas. Bussia ei kuulunu. Vaihtobussi oli aivan saastainen, kotona oli pakko pistää vaatteet pesuun. Muutaman kuvankin kanssamatkustajien riemuksi nappasin.

Ja istumapaikat oli joku oman elämänsä insinööri suunnitellu, koska kaikkia penkkejä ei vaan yksinkertasesti voinut käyttää esteiden takia. Kun jäin kotipysäkillä pois, keski-ikäinen pariskunta meinasi ajaa sekä pysäkillä olleiden että bussista poistuneiden päälle. Ei siinä ollu pyörätietä, mutta ehkä pyörällä ajo oli siinä kuitenkin sallittua, en tiedä. Jäivät sitten vielä räksyttämään, kuinka heitä pitäisi varoa. Käsittääkseni kuitenkin on pyöräilijöiden tehtävä väistellä jalankulkijoita. Illalla vielä bussi oli myöhässä. Sain lisäsyyn kiukustua. Olen myös tässä pannu merkille, että useissa busseissa on vanhentunu jauhesammutin. Siis sellainen jotai ei oo tarkastettu ajallaan. Kenenköhän tehtävä niistäkin on huolehtia.