HUHHAHHEI JA SATEENKAARILIPPU

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei mennyt tänään läpi eduskunnan lakivaliokunnassa. Ylläri. Nyt on itkun aika.

Olen hetero, täysin. Naista olen pussannut kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran koska pojat lupasivat pussata toisiaan jos tytöt ensin, toisen kun kyse oli pusukisasta ja halusin voittaa. Kummallakin kerralla koin tilanteen epämukavaksi. En kuitenkaan ole homojen avioliitto-oikeutta vastaan, en missään nimessä, mutta en vain jaksa tätä homohehkutusta. Vielä kun samaan aikaan Helsingissä on Pride-viikko.

Pridessa olen kerran ollut töissä: toimin järjestyksenvalvojana kulkueessa. Paikkani oli pappien ja lapsiperheiden vieressä, sillä se oli paikka, jossa eniten sattui jos sattui. Onneksi sillä kertaa ei mitään tapahtunut. Puistojuhlassakin vahdittavanani oli pääasiassa perheet. Hieman kylmäsi se, että puolialastomat ihmiset heiluivat kännissä samalla kun lapset leikkivät uima-altaassa vieressä. Kyllä kahluualtaaseenkin voi parivuotias hukkua, jos kukaan ei vahdi. Ja vähän siinä puskatkin kahisi, vaikka aina ei rakkautta jaksettu mennä puskaan asti harrastamaan. Ei ollut mielestäni lasten paikka se. Heilukoon aikuiset kännissä ja pankoon puistossa, mutta onko siihen pakko ottaa lapset mukaan. Tuosta hommasta tilille kilahti ihan sievoinen summa, mutta en sen jälkeen ole Prideen osallistunut.

Moni järjestö, tai muu taho, jossa olen osallisena, on kuitenkin valinnut vaihtoehdon edustaa Pridessa. Koen tämän hiukan vääryytenä. Eräänkin järjestön isoissa kengissä oleva ihminen kertoi kokevansa asian vähän noloksi mutta menevänsä silti. Monissa järjestöissä on varmasti myös ihmisiä, jotka eivät halua marssia homojen puolesta. Etenkin kun esimerkiksi ylioppilaskunta, johon on pakko kuulua mikäli opiskella yliopistossa halajaa, liputtaa vahvasti sateenkaarilipuin Pridessa. En myöskään pitänyt ylioppilaskunnan ilmastonmuutosteemasta Mantan lakituksen yhteydessä. Lähinnä tämäkin on vain periaate, ei sen enempää.  

Miksi en sitten allekirjoittanut lakialoitetta? No koska joka tuutista työnnettiin asiaa miljoonia kertoja eteeni. Vähän sama kuin nyt, kun aloite hylättiin. Voi sitä ulinan määrää. Tällä hetkellä 4/5 facebookista lukemistani postauksista on käsitellyt asiaa jotenkin. On itkua, häpeää, pahoitteluja, voivotteluja. Sitten on vaihdettu profiili- ja kansikuva sateenkaarilippuihin ja ihmisoikeusjulistuksiin. Siteerataan raamatun oppeja rakkaudesta (ja unohdetaan raamatun homovastaisuus), linkitetään Ilta-Sanomien, Nytin ja Ylen juttuja lakiin liittyen. Avaudutaan omasta vaikeasta elämästä homona tai homon lähipiirissä. Vedotaan historiaan ja tulevaisuuteen sekä kaikkien oikeuteen rakastaa. On diagrammia pylväänä ja piirakkana, on havainnollistavaa kuvaa äänestäneiden ikäjakaumasta, meemejä ja pusukuvia. Vain Hitler kuulee -videota en ole vielä nähnyt. Samalla haukutaan suomalaiset tyhmiksi lampaiksi, jotka eivät äänestäneet vaaleissa oikein. Ja ehkä ylitse muiden on kaikenlainen Vihreiden mainosten jakaminen. Kiitti riittää! Vähempikin! Ihan oikeesti!

Ymmärrän sen, että halutaan antaa mahdollisuus samaa sukupuolta oleville mennä naimisiin. Tiedän, ettei rekisteröity parisuhde ole sama kuin avioliitto. Ja ettei avioliitto ole kirkon omistama asia. Mielestäni kukin voi naida kenet haluaa. Mutta en jaksa tällaista touhotusta, itkua ja valitusta. En sitä, että samaa paskaa tungetaan joka tuutista suut ja silmät täyteen. En voi sille mitään, en vain jaksa. Asia ei olisi kyllä parantunut kannaltani, vaikka laki olisi hyväksytty, silloin olisi ollut vuorossa hehkutus ja onnenkyyneleet, samat diagrammit ja haastattelut. Näkökulma vain olisi ollut toinen. En haluaisi, että sosiaalista mediaa käytetään tällaisena itkun ja propagandan välineenä. Olen tämän sanonut aiemminkin. Mutten facebookissa. Sillä olen nähnyt, mitkä ovat kommentit ihmiselle, joka uskaltaa olla eri mieltä kuin nämä fanaattiset punavihreät sateenkaaret. Lynkkaus on armoton.

Itse kirjoitin seinälleni tämän päivän olleen oikeastaan aika hyvä päivä. Eikä sillä ole mitään tekemistä homojen kanssa, vaikka näin muutamat ajattelivatkin. Tänään vain oli mukavaa. Jos pridettäjät eivät voi elää sen kanssa, olkoon sitten elämättä.

ÄRSYTTÄVÄT IHMISET KAUPASSA

Kun seuraa kauppaa sen aukiolosta sulkemiseen, törmää monenlaisiin ihmisiin. Kun samaa tekee useamman päivän, huomaa selvän kaavan. On vain ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä kaupassa. Muutama mainitakseni:

"En osaa laittaa samanlaisia koreja päällekäin"
Miten ihmeen vaikeeta se voi olla. Siis että samaan pinoon laitetaan vaan samanlaisia koreja. Aina. Sitten on turha valittaa kun korit ovat likaisia, niitä ei ole tai ovat ihan mutkalla ja sikin sokin.

"Enpä otakaan tätä mutta jätän sen sulamaan hyllyyn"
Jos et ota tuotetta, älä jätä sitä sulamaan tai lämpiämään karkkihyllylle. Laita takaisin kylmään, jos se vaatii kylmää. Uskomaton määrä maitoa ja pakasteita menee roskiin, koska on niin vaikea kävellä viemään tuote takaisin.

"Tämä on rikki, vien sen takaisin"
Jos se on rikki, anna se kassalle. Tai jollekin muulle henkilökunnasta. Ihan sama mutta älä tunge niitä takaisin hyllyyn. Ei sinua syytetä rikkomisesta. Et veisi sitä hyllyyn takaisin jos se olisi ehjä etkä vain haluaisi sitä, miksi siis nytkään.

"Jos mä ihan vähän vaan maistan"
Jos maistat, maksat. Jos avaat tuotteen tai käytät sitä niin, ettei sitä voi enää myydä eteen päin, maksat koko tuotteen. Ja saatat saada sen vartijan seuraamaan sua kassalle asti.

"En voi ottaa kaupan koria vaan pakkaan tavarat omaan kassiin tai kärryyn"
Älä. Tai älä sitten ihmettele, jos saat vartijan perääsi. Joku kerta sinut vielä otetaan kiinni näpistyksen yrityksestä. Tuhlaat vartijoiden aikaa ja saat itsesi näyttämään varkaalta.

"Tuon puoli omaisuuttani kauppaan ja vaadin että joku vahtii niitä ostosreissunu ajan"
Ei vahdi. Miksi vahtisi? Palkkaa oma apulainen jos et jaksa kantaa. Tai jätä osa tavaroista kotiin.

"Vaadin palvelua!"
Vaadi vaan, mutta vaadi sitä kaupan henkilökunnalta, älä vartijalta. Älä myöskään odota, että vartija tyhjentää pullokoneen, menee kassalle, etsii takahuoneesta sinulle puuttuvan tuotteen, paistaa pullat, siivoaa tms. Ja jos kaikesta huolimatta vaadit etkä saa, niin pyytämäsi esimies ei ole myymäläpäällikkö vaan vartioimisliikkeen esimies. Ja ei, hän ei tule paikalle.

"Miks tääl on vartija, ei naapurikaupassakaan oo? Ja täällähän on ihan rauhallista!"
Mistä sä tiedät, onko. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ja siksihän on rauhallista, että on se vartija. Typerys!

"Älä seuraa mua!"
Se että vartija tai myyjä kävelee perässäsi samalla käytävällä, ei tarkoita että hän seuraa juuri sua. Mutta oletettavasti pitäisi.

"Hinnat ovat niin korkeat, etkö voisi antaa alennusta?"
Ei se yksittäinen myyjä niitä hintoja päätä. Turha on mussuttaa. Eikä se anna sinulle alennusta. Pakkoko se on joka kerta kokeilla.

Ja sitten kun kauppa on jo mennyt kiinni, löytyy vielä näitä sankareita, jotka eivät ehtineet ajoissa vaan jäävät ovelle kerjäämään:

"En osannut tulla ajoissa mutta jos vain äkkiä kipasen"
Uskon, että se maitolitra on tärkeä mutta et voi kipaista. Sitten kaikki muutkin kipasee eikä henkilökunta pääse kotiin koskaan. On työ ja tuska saada nämä jo sisällä olevatkin kassalle, joten ei, ei enempää asiakkaita, vaikka olisit kuinka kanta-asiakas. Tule huomenna uudelleen. Äläkä jää siihen ovelle kiukuttelemaan.

MIESTENOSASTOLLA

Luulin sanoneeni jo kaiken aiheesta miesten ja naisten erottelu, mutta en sitten vissiin. Huomasin tämän käydessäni siskon kanssa kokeilemassa ylioppilaslakkeja. Törmäsin jännään ilmiöön sekä Stockmannilla että Sokoksella. Molemmille laitoin asiasta palautetta, joihin olen nyt saanut vastauksen.

Aloitimme kierroksen Sokokselta, joka oli minulle tuttu muutaman vuoden takaisen kesätyöpaikan takia. Etsin naisten osaston kaikki mahdolliset paikat läpi. Lopulta jouduin kuitenkin kysymään, missä lakit olivat, kun niitä ei alkanut löytyä. Sain kuulla kaikkien ylioppilaslakkien olevan vain miesten osastolla. Samassa yhteydessä myytiin myös yo-mirrejä. Naisille sen sijaan ei ollut laketteja. Kysyin tutulta myyjältä, eikö lakkeja tosiaan ollut naisten osastolla ollenkaan, ei kuulemma ollut. Lakettejakaan ei ollut myynnissä koska "kukapa nainen osaa laketteja miesten osastolta etsiä". Olin tyrmistynyt mutta koska emme olleet ostamassa lakkia eikä laketteja myyty, poistuimme tyhjin käsin. En voinut kuin jäädä epäuskoisena miettimään kuulemaani.

                                           Lakkeja Sokoksen miesten osastolla 

Seuraavaksi jatkoimme matkaa Stockmannille. Lakkien sijaan kysyimme suoraan laketteja. Sijaitsivat hattuosastolla, jos niitä jokunen olisi vielä jäljellä. Löysin ja ostin omani. Kassalla tuli puhetta lakeista. Kerroin, kuinka yllättynyt olin, että Sokos oli sijoittanut lakkinsa vain miesten osastolle. Hieman kiusaantuneena myyjä kertoi, että heillä on sama tilanne: lakkeja olisi pelkästään miesten osastolla. Myyjä tosin myönsi, hieman ohjeistettuna, että kyse on hänenkin mielestään seksismistä. Jos Sokoksen kohdalla olin tyrmistynyt ja epäuskoinen, nyt olin sitä tuplasti. Mietin, onko tämä joku uusi trendi vai mistä ihmeestä on kyse.

Seuraavana päivänä lähetin palautteen sekä Sokokselle että Stockmannille. Stockmannilta vastattiin heti maanantaina ja kerrottiin, että lakit oli siirretty alakertaan miesten osastolle siksi, että niitä oli enää niin vähän jäljellä, ettei olisi ollut mieltä juoksuttaa eri kokojen perässä useamman kerroksen väliä. Tämä kuulosti viksulta ja järkevältä selitykseltä. Sokoksen vastausta sen sijaan sain odottaa hieman kauemmin eikä vastauskaan ollut mitenkään kovin laadukas. Palautteeseen vastannut ihminen käytännössä syytti minua väärinymmärryksestä eikä antanut mitään mahdollisuutta sille vaihtoehdolle, että heillä lakit olisivat tosiaan saattaneet olla vain miesten osastolla. Siinä missä Stockmannin vastauksen jälkeen olin tyytyväinen saamaani vastaukseen, Sokoksen vastaus kiukutti vain lisää. Päätin siis lähettää palautteeseen palautetta, enkä tietenkään ole vielä saanut vastausta. Nähtäväksi jää, saanko ollenkaan.

Vielä enemmän kuin se miten lakit oli sijoiteltu, minua ärsytti Sokoksen vastaus palautteeseen. Olisivat suoraan myöntäneet, että lakit oli sijoitettu miesten osastolle jostain syystä tai että hups, nyt ryssittiin mutta on käsittämättömän typerää lähteä mussuttamaan vastaan palautteen lähettäjälle. Hyi hyi Sokos!

VALKOLAKKI PUUTTEESSA

Matkustin lakkiaispäivän iltana kotiin samassa bussissa tuoreen ylioppilaan kanssa. Hänen seurueeseensa kuului, jutuista päätellen, sisko poikaystävänsä kanssa ja poikaystävän kaveri. Matka-aika oli n. 30 minuuttia ja koko tämän ajan valkolakkinen neito kerjäsi päästä jonkun komean miehen luo yöksi. Ja hätä oli suuri kun sopivaa miestä ei meinannut löytyä. Sain kuulla, kuinka noin yleensä tarvitaan mies, joka on yli 180cm pitkä, mutta tässä vaiheessa yötä riittäisi yli 170cm, parin tunnin päästä 165cm. Vaatimuksiin kuului myös se, että miehen tuli jaksaa valvoa myöhään. Pojat yrittivät ehdottaa vielä jatkobileitä, mutta tämä ei passannut, sillä sänkyyn oli päästävä mahdollisimman pian. Juttu oli hauska ehkä ensimmäiset pari minuuttia, sen jälkeen se alkoi ärsyttää. Ymmärrän sen, että joskus tekee mieli, mutta onko sitä koko ajan pakko huutaa koko bussille. Kukaan matkustajista ei näyttänyt innokkaalta tarjoamaan itseään hätää kärsivälle, päinvastoin ne joista jotain pystyi lukemaan, olivat joko kiusaantuneita tai ärsyyntyneitä. Ylioppinut neitonen kerjäsi siskon poikaystävää kavereineen soittelemaan tutuilleen, jos jonkun luokse voisi mennä. Jossain vaiheessa neiti ilmoitti olevansa "täysin valmis ja avoin". Siskokin siinä naureskeli, että heidän suvussaan ollaan kyllä kovin kevytkenkäisiä ja seksinnälkäisiä. Kun kundit eivät keksineet ketään, jolle voisi vielä soitella, ja joka vastaisi siihen aikaan yöstä puhelimeen, tyttö alkoi ehdotella, voisiko hän tulla siskon poikaystävän kaverille yöksi. Tämä oli kuitenkin jostain syystä menossa vanhemmilleen yöksi, joten se arpa oli tyhjä. Jäädessäni pois bussista, vielä viimeiseksi kuulin, kuinka tyttö uteli jonkun kaverikaverinsiskonmummonkaiman ulkonäköä.

En sano, ettäkö naisen pitäisi kiltisti odotella kotona, josko joku mies tulisi hakemaan. En. Mutta en myöskään välitä kuunnella puolta tuntia vieressä istuvan ihmisen avautumista puutostilastaan. Olisi myös ollut hauskaa nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos kundit olisivat alkaneet kerjätä pääsyä tytön kaverien sänkyyn. Pyydän, jotain tasoa juttuihin ensi kerralla!