SIPERIAN WALINTA

Päätin tavoistani poiketen asioida Siwassa. En päässyt paljoa tuulikaappia pidemmälle, kun myyjä jo huusi naama punaisena edessäni ja osoitti ulko-ovea. Hämmennyin mutta lähdin ulos. Mikäs siinä, kaupalla on oikeus valita asiakkaansa. Vaikka kyllä siihenkin pitää joku peruste olla. Koska tilanne oli ollut niin äkkinäinen ja yllättävä, jäin hieman pöllämystyneenä pihalle seisomaan ja miettimään, mitä ihmettä juuri tapahtui. Pihalla huomasin, kuinka kaupasta poistui kolme hieman asiattoman oloista miestä, yhdellä lava kaljaa mukanaan. Samaan aikaan tuulikaapissa oli menossa jonkin sortin paidanrempimisepisodi. Päätin mennä katsomaan, onko kaikki aivan kunnossa. Olihan siellä. Koska olin jälleen kaupan tuulikaapissa, päätin kokeilla onneani josko oisin tällä kertaa saanut ostettua suklaata ja maitoa, joita tulin hakemaan. Ei onnistunut. Jälleen myyjä ilmoitti, että minun olisi syytä poistua. Pyysin paikalle esimiestä, mutta tämäkään ei onnistunut, sillä esimies oli tauolla. Myyjä ilmoitti myös, että vartija on jo kutsuttu paikalle. Sopii, päätin. Ilmoitin odottavani vartijan saapumista ja lähteväni kyllä, mikäli hän pyytää minua poistumaan. Tosin samaan syssyyn ilmoitin soittavani sitten sen jälkeen Suomen Lähikauppa oy:n turvallisuuspäällikölle, jonka numero minulla on edelleen puhelimessa, ja joka edellisen puhelun perusteella inhoo minua jo valmiiksi, joten pikku kiukkupuhelulla ei ole enää mitään väliä. Hetken päästä paikalle kurvasikin kaksi vartijaa. Ilmoitin, että voivat poistaa halutessaan minut kaupasta, mutta haluan ensin kuulla joltain syyn siihen, miksi minua ollaan poistamassa. Myyjäthän eivät minulle mitään sanoneet, huusivat vain poistumista. Kerroin myös, että tämän toimenpiteen jälkeen tulen olemaan yhteydessä vartioimisliikkeen vastaavaan hoitajaan. Toinen vartijoista oli entinen työkaverini, olimme olleet samaisessakin Siwassa vartijoina yhdessä. Asia aiheutti pientä hämmennystä mutta myös huvittuneisuutta. Tässä vaiheessa päätin kertoa myyjällekin, että olin itse ollut kyseisen myymälän vartija ja edelleen samoissa hommissa toisessa firmassa. Tilanne alkoi hiljalleen selvitä. Olin muka tullut kauppaan tutun näpistelijäporukan kanssa, joten uskoivat minun olevan samaa jengiä. Hassua, sillä samaan aikaan ovesta ei ollut tullut muita. Olin vain sattunut kävelemään kaljahyllyn ohi samaan aikaan kun siihen oli kävellyt tämä ryhmä. Tästä syystä olettivat minunkin näpistelevän. Lupasin, että vartijat saavat minulta suostumuksen tarkistaa taskuni ja olkalaukkuni. Eivät halunneet. Eivät myöskään halunneet laittaa minua kaupasta pihalle. Ilmeisesti myyjällekin alkoi valjeta, että vikaan oli menty. Ja voi sitä pahoittelujen määrää. Toinen myyjistä, se joka oli jakanut käskyjä poistaa minut, ei kuulemma ollut kunnossa pyytämään anteeksi, sillä oli ottanut näpistyksen niin henkilökohtaisesti, että oli takahuoneessa toipumassa asiasta. Lopulta hänkin keräsi itsensä anteeksipyytöä varten. Myös vartijat pyysivät anteeksi, vaikka eivät olleet tehneet mitään. Sain tehdä ostokseni rauhassa loppuun.

Vaikka sainkin useamman anteeksipyynnön ja pahoittelut, olen silti edelleen hieman tuohtunut asiasta. En vain näe mitään hyvää syytä myyjien toiminnalle. Yksi luuli minun näpistelevän kaupasta, koska satuin kävelemään kaljahyllyn ohi samaan aikaan kuin joku toinen. Aivan käsittämättömän huono selitys! Eikä selitystä tässä vaiheessa edes annettu minulle. Haluaisin nähdä sen myyjän oppaan, jossa käsketään varmuuden vuoksi heittämään kaikki pihalle. Palatessani kauppaan, se ensimmäinen myyjä oli käskenyt toista heittämään minut pihalle, kertomatta tälle syytä, joten silläkään kertaan syytä ei minulle voitu kertoa. Ja toinen vielä totteli! Nämä ovat niitä hetkiä, kun ainoa asia, millä voin kuvata tunnetilaani, on pelkkä pötköhuuto. Olisiko ehkä hieman syytä käydä myyjien kanssa asiakaspalvelua läpi? Tälläkin tempauksella on kauppaketju saanut paljon negatiivista huomiota, sillä toki olen asiasta kailottanut tutuille kadulla ja puhelimessa.Myyjien toiminta oli mielestäni ala-arvoista ja loukkaavaa. Ilman vuolaita anteeksipyyntöjä tästä olisi kyllä käyty tulta ja tappuraa täynnä oleva keskustelu Lähikauppa oy:n edustajan kanssa. Ymmärrän, että Siwat ovat ryöstetyimpiä kauppoja, mutta ei se anna henkilökunnalle oikeutta kohdella jokaista asiakasta roistona.

Niin... Ja ellei minua olisi heitetty kaupasta pihalle, olisin hyvin todennäköisesti puuttunut tilanteeseen, jossa joku näpistää kaupasta kaljaa.

KUN OPISKELU PÄIVÄSAIKAAN EI VAAN MAISTU

Aloitin opinnot yliopistolla syksyllä 2007. Jo fuksilehdessä, ennen opiskelujen alkua, oli maininta tiloista, joihin oli mahdollista hankkia "salainen toteemi" eli yökäyttöavain, jonka avulla tiloja olisi mahdollista käyttää 24/7. Lähes jokainen essee, molemmat proseminaarit sekä kandi- ja seminaarityö on kirjoitettu Aleksandrian öisessä rauhassa. Joskus useita öitä putkeen, joskus jopa koko viikonloppu vain pienillä väliunilla vietettynä. Kerran, hieman pidemmän tauon jälkeen, vahtimestari tuli luokseni avaimentarkastuskierroksella ja kyseli, missä olen ollut ja onko opinnot edenneet.

Nyt kaikki tuntuu muuttuvan. Jossain vaiheessa Aleksandriassa taisi olla kokeilu, jonka aikana 3. ja 4. kerros oli öisin suljettuja. Järkevää, vaikka ärsyttävää. Oma lempikerrokseni kun oli nelonen. Ilman mitään sen kummempaa ilmoitusta olen kuitenkin huomannut, että kaikki kerrokset ovat jälleen olleet käytössä. Sitten aloin kuulla huhua koko Aleksandrian sulkemisesta öiseen aikaan, niin että opiskelu siellä ei olisi mahdollista klo 01-07. Viimeisimmäksi huomasin taukotilan ovessa lapun, jossa kerrottiin taukotilan olevan käytössä vain päivisin. Tämä pisti vihaksi. Mitä ihmeen järkeä on sulkea yöksi se ainoa tila, jossa saattaa keittää kupin kahvia tai lämmittää edes vettä niille iänikuisille nuudeleille. Pussiruuan avulla on tämäkin opiskelija kandinsa ja monet muut työnsä kirjoittanut. Taukotila on ollut se hetkellinen ja kaivattu irtiotto kirjoittamisesta. Usein hyllyssä on vielä ollut joku Neiti etsivä tai muu hömppäkirja, jota olen ruokailun yhteydessä lukenut.

En ole pahemmin tilaa päivisin käyttänyt, joten en ole varma, pääsikö sinne ennen päivällä ilman avainta. Nyt kun tilassa päivällä vierailin, se oli kuitenkin täynnä opiskelevia ihmisiä, jotka katsoivat pahalla lihapullat ja muusi -annostani. Vissiin pidin liikaa meteliä ja ruokakin tuoksui. Kyllä ovessa vieläkin on kyltti, jossa kerrotaan luvasta metelöidä ja kiellosta opiskella.

Aivan käsittämätöntä toimintaa, jos tilat suljetaan yöksi. Sen voin käsittää, jos sulkeminen tapahtuu kesäkauden aikana, mutta jos tämä sulkeminen jää jatkuvaksi. Pienestä asti olen itse ollut yöeläjä, enkä varmasti ole ainoa. Kaikki eivät vain opiskele klo 8-16, ihan jo sen takia, että Aleksandria on tuohon aikaan aivan täynnä. Ihmiset metelöivät, puhuvat kännykään ja, kuten jo mainittu, jatkavat opiskeluja taukotilassa. On kumma, jos yliopisto ei voi tarjota mahdollisuuksia opiskella "normaalista" poikkeavaan aikaan.

Yhdeksi syyksi sulkemiseen on kerrottu öiseen aikaan olevat järjestyshäiriöt. Itse en ole niihin koskaan törmännyt. Kerran joku kundi katseli koneelta pornoa. Mutta ei se minua häirinnyt, ihmettelin vaan. Kerran olen myös käynyt huomauttamassa pojille kovaäänisestä juttelusta. Toinen juttelun osapuoli oli paikalle sattunut G4S:n piirivartija ja toinen opiskelemassa ollut saman firman vartija. Pojat hiljenivät huomautuksesta. Toki minulla on varalla kännykässä numero, johon voi ottaa yhteyttä järjestyshäiriöissä, mutta enpä ole sitä tarvinnut. Muutamaan otteeseen olisi tehnyt mieli käydä tekemässä päivällä valitus metelöinnistä.

Toivon todella, että tätä yösulkua mietitään uudestaan. Ja kaikkien kannalta. Ettei mietittäisi aina pelkkiä säästöjä. Itselläni ainakin opiskeluaika olisi venynyt vieläkin enemmän, jos ei olisi ollut mahdollista tehdä töitä yöllä Aleksandriassa.

VAALIÄRSYTYS

Taas on vaaliaika. En vaan kestä. Helsingin keskustassa ei voi välttyä lippujen, lappujen ja karkkien tuputtajilta. On konttia, telttaa ja kahvipöytää. Vieläkin pahempi on minusta kuitenkin täydellinen sosiaalisen median terrorisointi vaalitouhuilla. Miljoonia kuvia, selostuksia ihanasta vaalityöstä, avautumisia oman puolueen ehdokkaiden saamasta väärästä kohtelusta, vaalikoneita, oman ehdokkaan tukipostauksia yms. Vähän väliä. Ja oma juttunsa on tietenkin nämä "tykkää mun/kaverin/jonkun puolueesta" -pyynnöt. En tykkää. En ota karkkia. Enkä kyllä äänestä ketään sellaista, joka minun eloani häiritsee kadulla tai facebookissa. Ennakkoäänestyksen alkamisen jälkeen olen myös nähnyt näitä vaalilippukuvia, jotka Ylen kirjoituksen mukaan olisi laitontakin jollain perusteella.

Suurin osa näistä sosiaalisen median tukkijoista on ollut vihervassareita, siis osittain niitä samoja ihmisiä, joihin meni hermo jo vapun jälkeen poliisiulinasta. Kauheesti ei siis ole täältä herumassa ääniä. Piraattien puolelta taas olen huomannut muutamia ulinoita. Ei varsinaisesti kiinnosta. En ole äänestämässä heitä(kään). Myös jonkin verran Kokoomushypetystä olen joutunut seuraamaan. Ymmärrän, että jollain on kova sydämen palo ja halu vaalityöhön ja puoluepolitiikkaan mutta minulla ei ole. En todellakaan tiedä, ketä äänestän, en edes puoluetta, mutten halua lukea ja katsella vaalipäivityksiä koko ajan. Ei vaan nappaa. Varsinkaan kun kaikki on niin tunteella kirjoitettu, asiat nähdään vain oman puolueen lasien läpi. Ajattelin kyllä äänestää, tyhjää jos en muuta keksi.

Kauhulla odotan myös sitä sunnuntai-iltaa, kun tulos alkaa selkiytyä. Kyllä sitä sitten jännitetään ja ääni kerrallaan ilmoitetaan fb:ssä. Lisäksi pettyneet tilittävät katkerasti ja voittajat hehkuttavat onnensa kukkuloilla. Siis niin tai näin, vielä ei tulosiltana pääse eroon näistä. Sitten alkaa kiittely ja jälkipyykki. "Kyllä meidän Matti olisi päässyt mutta kun Matin kampanja-avustajalla oli flunssa." Lehdet esittelevät valittuja ja niitä on sitten taas pakko postailla seinät täyteen. Eli samaa soopaa on vielä luvassa ainakin parisen viikkoa.

Voisiko kaikki vaalit pitää samaan aikaan? Menet äänestyskoppiin, saat nipun lippuja ja niillä sitten samalla kertaa äänestää niin kunnalis-, eduskunta-, presidentin- kuin eurovaaleissakin. Vaikka presidentin valtakausi ei taidakaan istua ihan tähän malliin. Olen vain niin täysin kyllästynyt siihen, että koko ajan on vaalit. Ärsyttää ja raivostuttaa.

Vähemmän ois enemmän!

LÄMPÖNI LEMPENI ANNAN

Kesä ja helteet ovat täällä. Ihanaa, tavallaan. Yllätyksenähän se tuli.

Sunnuntai oli ihana kesäpäivä ja harmitti, kun töitä piti tehdä. Ei hätää, ajattelin, siirrän työt ulos. Ei muuta kuin kimpsut ja kampsut messiin, uikkari päälle ja pihalle. Mehunkin muistin. Hetken aikaa tein hommia pihalla varjossa pöydän ääressä, sitten nurmikko ja aurinko houkutti liikaa. Merenranta ja viileä tuuli, ei siinä tullut edes kuuma. Alkuillasta nukahdin. Kun heräsin joskus illalla, tajusin, että yötöiksi meni, koska osa hommista vielä tekemättä ja takaraja oli maanantaiaamuna yhdeksältä. Ehdin kyllä, mutta unet jäi tuntiin.

                                          Kyllä sitä voi näinkin töitä tehdä

Seuraava päivä ei ollut sen viileämpi, päinvastoin. Ulkona oli jo aamulla klo 7 sen verran lämmin, ettei takkia tarvittu. En arvannut, mikä oli päivällä edessä. Työpaikkani oli kuin sauna, kuuma ja kostea. Jossain vaiheessa kysyin, onko talossa ollenkaan ilmastointia. On kuulemma, mutta se ei viilennä ilmaa, ainoastaan vaihtaa sisäilman ulkoilmaan. No tässä tapauksessa ei paljon auttanut. Mikä ihme juttu siinä on, että taas voidaan leikkiä muiden terveydellä ja jaksamisella. Lähes jokainen talossa ollut valitteli joitain oireita. Edellisen yön valvomisen takia join itse energiajuomaa, kun muut joivat vichyä. Koko päivän aikana taisin muistaa juoda kaksi kupillista vettä. Jossain vaiheessa päivää alkoi pyörryttää. Ajattelin, että edellisyön väsymyshän se siinä päätä sekottaa. Työkaverini kyllä vihjasivat, että rakennuksen lämpö alkaa vaatia uhrejaan.

Kotimatkan helvetti oli vielä edessä. Bussimatka kestää tunnin ja olin varautunut, että bussissa saattaa olla hieman tukalaa. Saattaa olla. Hieman tukalaa. Voi h*lvetti sentään. Bussin patterit hohkasivat täysillä kuumaa ilmaa. Ei ollut mitään mahdollisuutta istua ikkunan viereisellä paikalla, sillä kuuma ilma olisi kärventänyt sääret ja käsivarret. Kuski ei joko ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Tunti tulista helvettiä. Olo oli niin väsy ja paha, etten edes jaksanut ajatella mahdollisuutta odottaa seuraavaa bussia. Nuokuin penkillä lähes koko matkan. En olisi pyytänyt paljoa, en viilennystä ja kylmiä juomia, mutta sen kyllä, ettei bussin patterit ole täysillä, jos ulkona on yli 20 astetta lämmintä!

                                          Helvetinkone

Nyt tällä hetkellä olo on aika kamala. Aamulla luulin olevani maailman pahimman krapulan kourissa. Oli kuitenkin pakko mennä töihin, sillä elämme kohtalaisen tärkeitä aikoja. Jossain toisessa työssä olisin ollut jo saikulla, nyt ei pysty. Lämpöä vaan ei sisällä töissä ole varsinaisesti sen vähempää kuin eilenkään ja kesken työnteon juominen on vähän hankalaa. Saati sitten vessassa juokseminen jatkuvalla syötöllä. Kauhulla odotan perjantaita, jolle on luvattu +27 ja päivä on varattu urheilupäiväksi. Vähän pelkään, ettei nesteytystä ole ihan tarpeeksi mietitty ja jos oloni johtuu nestevajauksesta, se ei muuta kun pahene perjantaina. Pitäisiköhän vielä miettiä näitä ammatinvalintajuttuja uudestaan. Onneksi kotona on sentään viileä, vaikkei se kauheesti lohduta enää siinä vaiheessa, kun maito on jo pöydällä. Huomenna töiden jälkeen lääkäriin, jos olo ei ole aamulla hyvä. Talvi ei yllättänyt, kesä yllätti!

KIIRETTÄ KIITOSKORTTIEN KANSSA

Isovanhempani viettivät yhteisiä syntymäpäiväjuhlia maaliskuun lopussa. Järjestelyt jäivät meidän lapsenlasten huoleksi. Samaan aikaan aloitin uudessa työpaikassa. Juhlia varten tein kaksi kakkua ja valokuvashown. Jonkin verran toimin valokuvaajana myös paikan päällä. Seuraavana päivä meni kohtalaisen sumussa, olin niin väsynyt kaikesta. Jotenkin hommakseni jäi vielä näin jälkikäteen hoidettava kiitoskorttien lähettäminen. Ja niistä on nyt sitten jaksettu itkeä, ulista ja kuumottaa. Miksi ne eivät ole olleet valmiita heti juhlien jälkeen, miksi niitä ei ole jo lähetetty jne.

Kukaan ei ole tainnut muistaa, että ensinnäkään valokuvasta tehty kiitoskortti ei ole postikortti, jonka voi vaan käydä hakemassa kaupasta. Kuvat kaipaavat yleensä pientä käsittelyä. En pyytänyt saada tehdä kortteja, yritin jopa kieltäytyä ja vedota jos johonkin syyhyn. Uudessa duunissa kun on ollut aika paljon hoidettavaa. Ihan oikeesti. Tälläkin hetkellä vino pino hommaa ja maanantaina kaiken pitäisi olla valmista. Se kun ei riitä, että menee aamulla paikalle klo 8 ja lähtee kotiin klo 16 vaan aika paljon hommia on jäänyt kotiin. Noin muutenhan tämä ei haittaa, on oikeestaan ihan hauskaa, mutta jos ruvetaan kuumottaa kaikella muulla, niin sitten homma ei enää olekaan hirmu ihanaa. Puhumattakaan siitä että olin kaksi viikkoa sairauslomalla. Nyt kortit ovat lähestulkoon valmiit ja kuoretkin on kirjoitettu. Vain allekirjoitukset ja postimerkit puuttuvat. Yritinkin ostaa merkkejä, mutta tarjolla oli vain Sauli Niinistö -merkkejä, joten jätin ostamatta. Allekirjoituksetkin piti hoitaa äitienpäivänä, mutta koska tajusin tämän liian myöhään, en ollut ehtinyt hankkia oikeanlaista tussia. Enkä oikeestaan oisi jaksanut altistaa valokuvia edestakaiselle kantamiselle epävakaassa säässä. Jos minun tapa toimia ei kelpaa, niin olen valmis luovuttamaan lähes valmiin projektin myös eteen päin, kyllä muutkin saavat korttien kanssa leikkiä.

Ehkä huomenna ehdin hoitaa homman loppuun.

BENJIHYPPYÄ JA TUULITUNNELILENTOA VAIN MIEHILLE?

En vaadi palo-, esi- tai tiedemiehen nimikkeet muuttamista  palohenkilöksi, esihenkilöksi ja tiedehenkilöksi. En sukupuolineutraaleja päiväkoteja, en miehen ja naisen hahmon poistamista vessan ovista tai naisille kiintiöitä yritysten johtopaikoille. En ole lukenut yliopistolla sukupuolentutkimusta kuin sen kahden opintopisteen verran, mikä oli helpoin tapa suorittaa loppuun lapsuuden historian kurssi. Sekin kirja jäi kesken. En ole polttanut rintaliivejäni, raivonnut facebookissa "vähiin vaatteisiin pukeutuneet naiset altistavat itsensä raiskauksille" -jutun takia enkä vaatinut tasa-arvovastaavaa yhteenkään järjestöön, jossa olen toiminut. Mutta kun eilen selailin Kampin keskuksessa Elämyslahjojen lahjakortteja, jotka oli jaoteltu erikseen miesten ja naisten kortteihin, kuppi meni vähän nurin.

Miesten lahjakortit olivat sinisiä, paitsi autourheilukortit tummanpunaisia. Lahjakortteja oli niin purjelentokonelennätykseen, benjihyppyyn, tuulitunnelilentoon kuin kevytilmailuun tutustumiseenkin. Lisäksi autourheilukortit olivat sijoiteltu pääasiassa miesten osastolle. Samoin esimerkiksi käsiaseammunta, joka oli väriltään vihreä. Mitä sitten oli naisten puolella? Oli kleopatra- ja afroditehoitoa, päivää miljonäärinä, joogaa yms. Ja kaikki vaaleanpunaisena, tietenkin!

Asia ärsytti minua siinä määrin, että sanoin sen ääneen myyjän kuullen. Tämä auliisti lupasi, että voin naisena kyllä ostaa sellaisen "miesten lahjakortinkin" jos haluan. Pitiköhän myyjä minua ihan tyhmänä? Totta kai tiesin voivani ostaa myös miesten lahjakortin. Mutta se ei vaan missään nimessä ole sama asia. Miksi kaikki jännä seikkailu on miehille ja naisten puolelta löytyy vain hyvinvointia ja kauneudenhoitoa? Olisiko ollut mahdollista tehdä toisenlaisia jakoja, poistaa miehet ja naiset ja jättää tilalle vain kategoriat "hyvinvointi", "autourheilu", "vesiaktiviteetit" jne? Kun muualla yritetään rikkoa tällaisia jakoja ja rajoja, niin Elämyslahjat oikein kaikin mahdollisin keinoin tietoisesti kasaavat korkeampia ja paksumpia raja-aitoja sukupuolien välille. Seksismiä, sanoisin, mutta sitten taas joku uuno yhdistää seksismin seksin harrastamiseen. En edes osaa sanoin kuvata kaikkea sitä ärsytystä ja kiukkua, mitä tämä asia minussa herätti. Ei vain irtoa.

Vaikka mielestäni elämyksen antaminen on hyvä idea, toimivampi kuin turha tavara, niin Elämyslahjat ei kyllä ole se paikka, mistä elämyksiä hankin kenellekään.

Ja hei, vaaleanpunanen oli alunperin miesten väri!

PENAALIN TYLSIMMÄT KYNÄT

On paljon asioita, jotka muissa ihmisissä ärsyttää. Oikeesti ja huolella.

Kerroin tutuilleni aikoinaan erään esimieheni seksistisestä asenteesta. Hän nimitti minut siivouspäälliköksi, sillä olin ainoa nainen paikalla. Kyllä, käytin kertoessani sanaa seksistinen. Joku ei kuitenkaan vissiin tajunnut sanan merkitystä, vaan alkoi puhua tilanteesta kuin olisin väittänyt kyseessä olleen seksuaalisen häirinnän, vaikka eihän seksismillä ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Ja ei, minua ei suinkaan ärsytä, jos joku ei tiedä kaikkien sanojen merkitystä. Mutta se ärsyttää, jos oma ego, tai ihan sitten mikä vaan, estää kysymästä sanan tarkoitusta mutta ei estä levittämästä väärää tietoa. "En tiedä, mutta luulen ja kerron luuloni muillekin". Eikä tietenkään voida myöntää virhettä.

Eräs hyvin ärsyttävä tapa, johon törmää joukkoliikennevälineissä usein, on se, kun vaikkapa bussista poistuttaessa jäädään heti siihen ovien eteen juttelemaan, räpläämään puhelinta, tupakille tms. Miten vaikeaa on tajuta, että muutkin ihmiset haluavat ulos bussista. Muutaman askeleen kun jaksaisi ottaa eteen päin niin ongelma ratkeaisi. Mutta ei, se on liikaa vaadittu. Samaan kategoriaan kuuluvat metron ovien väliin änkijät. Parin minuutin päästä tulee seuraava mutta kyllä on pakko änkeä väkisin ovista sisään. Sitten mietitään, miksi aikataulut kusee. Mikä poru syntyykään, jos ovien väliin jäämisestä seuraa jotain vahinkoa itselle tai matkatavaroille. Kyllä sitten ollaan korvauksia vaatimassa ja lehdille itkemässä. Ja ihan vaan tiedoksi, niiden avausnappien painelu ei kyllä oikeesti auta!

Kun maanantaiaamuna taivaalta satoi kunnon räntärättejä, siirtyivät ihmiset odottamaan bussiaan katoksen suojaan. Siinä sitten pistettiin oikein porukalla tupakiksi. Kun olisihan se nyt ollut liikaa vaadittua, että niitä syöpäkääryleitä poltettaisiin sateessa. Ihan sama häiritseekö savu muita pysäkillä olevia, kunhan jokainen pikku pissaliisa saa poltella sen oman tupakin sateelta suojassa. Koska sade kastelee kääryleen ja kuitenkin siinä kaiken lumen keskellä on niin kylmä ja märkä että aivan varmasti saa kuolemantaudin. Mitä tuohon voi enää lisätä.

Muutamatkin entiset työkaverini ovat sitä mieltä, että "tälle alalle nyt vaan kuuluu se, että ollaan toisille ilkeitä, puhutaan paskaa ja kiusataan". Mikä ihme saa ihmiset kuvittelemaan, että jokin tietty ala antaa oikeuden kohdella muita huonosti. En voi käsittää. Että kaikki mitä työkaverit sanoo tai tekee, täytyy kestää, itseään ei saa puolustaa eikä ainakaan saa loukkaantua. Miten tyhmä täytyy olla, että voi ajatella tuolla tavoin? Tälläkin tarinalla on tosin se hauska puoli, että kun pilkka ja juorut osuivat kyseisten ihmisten nilkkaan, niin sitten itkettiin ja oltiin hajalla.

Voi pikku höpönassut, toivottavasti elämä vielä opettaa!

HUONOA HIERONTAA

Olen käynyt Unisportilla hierottavana jo useiden vuosien ajan. Pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen. Muutama ikäväkin tapaus on kuitenkin hierojien joukkoon mahtunut, niin kuin tässä pari päivää sitten. Ei se, onko hieronta hyvää vai huonoa, mutta jos se kohdistuu väärään paikkaan, homma kusee.

Sairausloman takia on tullu vietettyä pitkä aika sängyssä ja niska on ollut aivan jumissa. Varasin siis hierojan heti saikun jälkeiselle ekalle vapaalle arkipäivälle. Olen yleensä käyttänyt tiettyä hierojaa, mutta tuo ei ollut hänen työpäivänsä. En kuitenkaan uskonut sen olevan ongelma. Ei kuitenkaan olisi pitänyt käydä vieraissa. Sanoin haluavani niskahieronnan. Hieroja kysyi, olisiko joku muukin paikka, sillä niskaan ei mene koko tuntia. Kerroin, että niska on se ykkösjuttu, koska päätäkin särkee kipeän niskan takia, mutta että hartiat ja selkä käy myös. Sattumoisin minulla oli kello ranteessa, joten saatoin halutessani seurata ajankulua. Hieroja aloitti selästä. Kohtalaisen kevyellä hieronnalla mentiin, mutta eipä se selän kohdalla ollut mikään haitta. Ajattelin, että kunhan lisää sitten voimaa niskan kanssa. Valitettavasti hieronta ei vaan pahemmin koskaan päätynyt niskaan asti. Viimeisen parin minuutin kohdalla taisi niskassa olla pari tökkäsyä mutta ei sen kummempaa. Aivan hirvittävä pettymys! Noustessani hierojan pöydältä, huomasin myös, että alaselkää jomotti ja särki kohtalaisen ikävästi. Niin muuten edelleenkin, vaikka hieronnasta on jo pari päivää. Muualla taas hieronta ei jälkikäteen ole tuntunut. Jos kuuntelutaidot ovat sitä luokkaa, ettei edes oikeaa paikkaa saada hierottu, niin sen pohjalle on aika vaikea rakentaa mitään ammattitaito. Normaalista toiminnastani poiketen, en tällä kertaa ole vielä laittanut asiasta palautetta menemään mutta harkinnassa on.

Olen kerran aiemminkin pettynyt hierojaan oikein kunnolla. Kyseessä oli ulkomaalaistaustainen äijä, joka koki elämäntehtäväkseen valistaa asiakkaita. Yritä siinä nyt sitten rentoutua, kun toinen haukkuu ulkonäön ja elintavat pystyyn. Oli aikamoisen jäätävää settiä ihmiseltä, jonka omassa ulkonäössä ei ollut mitään kehuttavaa. Jos joskus vielä erehdyn kyseisen miehen hierottavaksi, saattaa jälki olla aika rumaa. Näin jälkikäteen harmittaa, etten tuostakaan tyypistä saanut aikaseksi palautetta.

Kerran olen toki palautteen Unisportille kirjoittanut. Olisin halunnut kokeilla Unisportin tarjoamaan Personal Training -palvelua. Homman piti toimia niin, että lähetetään sähköpostia sille henkilölle, jonka ohjattavaksi olisi halunnut. Lähetinkin. Hän ei vaan koskaan vastannut. Kun sitten tammi-helmikuussa kävin kyseisen henkilön hierottavana, hyvä hieroja, ei valitettavaa, niin kysyin asiaa. Hän ei ollut lukenut postia edes. Luki sitten siinä ja kertoi, että hänen aikataulunsa on niin täysi, ettei firma anna hänen ottaa enää enempää ohjattavia. Ymmärrän sen, mutta miksi pitää yhteystiedot sitten nettisivuilla. Palautteeseen sain vastaukseksi lässytystä ja pahoittelua, toivottiin, että löydän jonkun toisen ohjaajan. No en edes kokeillut. Olisivat edes voineet luvata ottaa sen henkilön tiedot pois sivuilta.

Noh, onneksi hinnat sentään ovat kohtalaisen halvat.

VAPPUMARSSIYHYY JA PAHA PAHA POLIISI

Muutamia päiviä on kulunut vasemmiston vappumarssista. Silti edelleen kaikkialla jaksetaan kohkata poliisin toiminnasta marssin aikana. Facebookissa seinäni on täynnä kavereideni itkuja vasemmistoa kohtaan tehdystä vääryydestä. Arvasin kyllä, että näin käy, sama ilmiö kun on toistunut usean muun tapahtuman kohdalla. Mutta joka kerta se vain on yhtä ärsyttävää. Lopettakaa jo se itku, ei se enää auta!

Myönnän, olen toiminut järjestyksenvalvojana useissa eri tapahtumissa. Myös monissa kulkueissa. Viimeksi tilanne meni likaiseksi ja painiksi juuri tällaisen anarkistiryhmittymän takia. Järjestäjä halusi tämän anarkistiryhmän letkan viimeiseksi. Se ei heille sopinut, vaan väkisin änkivät toiseen paikkaan. He julistivat kulkueessa omaa sanomaansa omin lipuin ja tekstein. Söi ehkä hieman uskottavuutta muulta kulkueelta. Varsinainen ärsyttävä rähinäremmi. Myös nyt nähtyjä lyömiseen tarkoitettuja lippukeppejä oli mukana silloinkin, tosin niitä ei kuulemani mukaan ainakana käytetty. En halua käyttää sanaa astalo, se on ärsyttävä, saa veren kiehumaan. Oikeesti, lopetetaan astaloista puhuminen, puhutaan ihan mistä muusta kepistä tai lyömävälineestä hyvänsä. Mukana oli kuitenkin hätäsoihtuja, savupommeja ja kaikkea muuta mukavaa. Itse satuin silloin olemaan se onnekas, jonka paikka oli valvoa järjestystä kyseisten räyhänhenkien vieressä. Eikä lopulta maaliin asti päästy ongelmitta. Muutaman savupommin jälkeen joku päätti leikkiä sillä hätäsoihdulla. Ei muuta kuin ukko pois kulkueesta ja painia keskellä katua. Mukaan liittyi nimittäin myös osa muista anarkisteista. Koska kaikilla pitää olla vapaus marssia ja osoittaa mieltään ja poliisit ja järjestyksenvalvojat ovat natsisikoja, jotka on syytä lahdata! Tämä päättyi silloin onnellisesti. Yhden soihduttelijan poisto sai kyllä aikaan aikamoisia huutoja, mutta muut eivät enää heitelleet savupommeja tai heilutelleet soihtuja. Lopputapahtuman ajan olimme kuitenkin aika varuillamme tämän ryhmittymän kanssa.

Kyseisillä anarkisteilla oli silloin tiedossa, että hätäsoihtujen ja savupommien käyttö on laitonta. Se ei heitä vain kiinnostanut. Laki kiinnosti vasta siinä vaiheessa, kun itse joutui poliisin kouriin. Mielestäni on kuitenkin aivan oikein, ettei näitä räyhänhenkiä keppeineen päästetty kulkueeseen. Jos on ilmoitettu, että ei keppejä niin sitten ei keppejä tai ei marssia. Kuinka vaikeaa se voi olla? Entä mikä itku olisi syntynyt, jos tällainen terotettu keppi olisi päätynyt jonkun äidinkultamussukkavassarin vatsaan ja elo olisi päättynyt siihen? Taas olisi syytetty poliisia. Niin tai näin, vasureiden kanssa ei vaan voi voittaa. Voin jo kuvitella, millaisia otsikoita siitä oisi revitty: "Porvaripoliisit eivät suojele tavallista kansaa!" tai "Poliisi salli terotetut kepit vappumarssilla, tulevaisuuden toivo menehtyi". Lipputangoissa olisi punaliput puolitangossa ja sosiaalisessa mediassa vannottaisiin kostoa poliiseille. Poliisia pidettäisiin suojeluskuntien syntisenä äpäränä ja vasemmisto vaatisi takaisin punakaarteja työväkeä puolustamaan. Tai ainakin vähintään itkettäisiin vapun pilaamisesta, kuten nytkin.

Ymmärrän kyllä sananvapauden, kokoontumisvapauden yms. Mutta ymmärrän myös sen, mikä turvallisuusriski liittyy siihen, kun vähän ehkä lain tuollapuolen elävät ihmiset lähtevät keppien kanssa kulkueeseen.

Ja ihan oikeesti, oikeestiko joku vetoo siihen, että tämä on nyt vähän sama kuin 1930-luvulla ollut kommunistien vainoominen!?

KUN EI VAAN OLE TILAA

Etsiskelin itselleni vappuaaton bileitä ja päädyin siihen tulokseen, että haluan kokeilla vappujuhlia Otaniemessä. Heräsin ajatukseen vähän liian myöhään, joten ennakkoliput oli jo myyty loppuun. Netissä kuitenkin järjestäjät mainostivat, että ovelta saa vielä lippuja, kunhan tulee ajoissa. No, ei hätää, ajattelin, niillä mennään. Joku kysyi tapahtuman facebook-seinällä, alkaako lipunmyynti ovella heti klo 20, kun juhlat alkaa. Ei vastausta. Päätin mennä paikalle klo 20, virhe. Siinä vaiheessa jono oli jo melkoinen. Kävi ilmi, että puskaradion välityksellä oli ilmoitettu lipunmyynnin alkaneen jo klo 18 ja ovella olevan vain 150 lippua myynnissä. Ei siis mitään mahdollisuutta saada lippua enää tuohon aikaan saavuttaessa. Hyi hyi, Dipolin Wapun järjestäjät, olisihan lipunmyynnin alkuajankohdan voinu reilusti kertoa kaikille. Nyt jäi käsitys, että bileisiin haluttiin järjestäjien liputtomat kaverit ja siksi myynti aloitettiin aiemmin.

                                         Biletystä Vappuallianssissa

Koska olin kuitenkin ollut kaukaa viisas, olin ennakkoon saanut hankittua lipun Gloriassa olevaan Vappuallianssiin. Ajattelin olevani paikalla kovinkin myöhään, mutta ilmeisesti olinkin ihan hyvissä ajoin. Ovella aiheutti ihmetystä jonottaminen. Sekä ennakkolipun ostaneet että liputtomat jonotti samassa jonossa. Siis mitä ihmettä!? Oliko tämän asian suunnitellut nyt joku aivan bilejärjestäjänä keltanokkana toimiva ihminen? Ovella oleva järjestyksenvalvoja sanoi, että jonottaminen ei suinkaan johdu täydestä biletilasta, vaan nimenomaa siitä, että lippujen myynti ja tarkastus sekä narikkamaksun kerääminen ovat pullonkaulana. Joku viksumpi olisi ehkä tehntyt kaksi linjastoa, josta toisesta olisi voinut mennä ne, jolla lippu jo oli. Narikkamaksuakin olisi ehkä voinut kerätä vaikka sitten siellä narikassa, eikä siinä heti ovella. Nyt ihmiset eivät tienneet kaivaa rahoja esille jo ihan siinä kohti, vaan taas hidastettiin muiden sisäänpääsyä. Kerrassaan ääliömäistä ja ajattelematonta. Ei vain ole enempää sanoja parjaamaan systeemiä. Muutoin bileet olisivat ehkä olleetkin ihan jees, mutta sählinki ennen sisäänpääsyä aiheutti sellaista kiukkua, että fiilistä oli vähän vaikea enää nostaa kattoon.

                                                       Onneksi metrossa ei ole nollatoleranssia alkoholin suhteen

Vappupäivän iltana halusimme siskon kanssa lähteä vielä laulaa luikauttamaan pari karaokekipaletta. Koska päivä oli torstai, ei ihan jokaisessa paikassa ollutkaan tarjolla lauleloita. Päätimme siis suunnata askeleet kohti Kalliota ja Tenkkaa. Matka sujui suurten odotusten vallassa ja välillä vähän matkaeväitä nautiskellen. Keskustasta metrolla Sörnäisiin ja niin oltiin jälleen tutuissa maisemissa. Helsinginkadun väkimäärästä olisi toki voinut jo päätellä tulevaa, mutta lähdimme kuitenkin kohti Tenkkaa. Kadulla oli porukkaa tupakilla kiitettäviä määriä, ilmeisesti siis Tenkan tupakkakoppiin ei enää mahtunut. Samoin ovella oli joku itseään täynnä oleva paikallinen asukki, joka alkoi mussuttaa, että tilaa on kyllä, mutta tytöt taitaa olla siinä kunnossa, ettei poket päästä sisään. Kunnossamme ei ollut mitään vikaa eikä pokejen kanssakaan ollut hankaluuksia. Paitsi että kun kysyttiin, vieläkö mahtuu, kertoivat herrat kirkkain silmin sisällä olevan runsaasti tilaa. No ei kyllä ollut! Kaikki pöydät olivat tupaten täynnä, ihmiset palloili käytävillä muiden tiellä, koska muualle ei mahtunut. Kun kävin laittamassa laulun päästäkseni laulamaan, karaokeisäntä sanoi lauluissa olevan 1h 10min jonon. Ei jääty odottamaan lauluvuoroa. Olisin arvostanut, jos poke olisi sanonut, että nyt ei kyllä mahdu, odottakaa hiukan. Mutta ei, porukkaa lappas koko ajan sisään, ilmeisesti poket saivat palkkansa vain narikasta tulleista rahoista, kun kaikki otettiin sisään. Jos paikalle olisi sattunut viranomainen, niin tokkopa olisi paloturvallisuusmääräykset kestäneet tuota väkimäärää. Yhdet nautittuamme poistuimme pettyneinä paikalta. Ei tarvitse vähään aikaan ottaa uusiksi.