tiistai 26. tammikuuta 2016

ITKUPELLE

Voi pellet sentään. Onko tästä nyt vuorokausi, kun poliisi otti kiinni kaksi lolleropelleä? En tiedä, tuntuu nimittäin, että fb:ni on paljon kauemmin ollut täynnä pellekuvia, joten vaikea sanoa, milloin aihe muuttui nimenomaa Tampereella kiinniotettuihin pelleihin. Hiljalleen alkaa ärsyttää koko asia.

Olen nähnyt videon, jolla näkyi poliisin kiinniottama pelle. Uskalsin erääseen keskusteluun ilmaista sen, kuinka olisin halunnut nähdä, miksi pelle otettiin kiinni. En ottanut kantaa suuntaan tai toiseen, sanoin vain, että olisin halunnut nähdä koko tapahtumaketjun. Nythän video alkoi keskeltä. Eli klassikkomaisesti jätettiin kuvaamatta omat teot, kuvattiin vain pahojen poliisien toimet. Toivottavasti meistä jokainen tietää, että tämä on ihan tarkoituksellista. Netti on täynnä näitä viedoita, joissa kuvaaminen alkaa siinä vaiheessa, kun poliisi, vartija, lipuntarkastaja tms puuttuu ääliömäiseen käyttäytymiseen. Saadaan toinen osapuoli näyttämään pahikselta, kun ei näytetä omia tekemisiä. Joku minulta eräässä näistä keskustelussa kysyi, että mitä sellaista muka pieni ja viaton pelletyttö on voinut tehdä isolla pahalle poliisille, ettei sitä ole voinut käsitellä puhumalla kadulla. Jätin vastaamatta, että kyseinen pellehän on voinut rikkoa paikkoja, lyödä, heitellä esineitä tai ihan mitä vaan. Siis oikeesti, ihan mitä vaan. Ainakin jotain sellaista ilmeisesti tuli tehtyä, ettei sitä voitu kuvata videolle ja laittaa samalla tavoin jakoon. Mielestäni paljon uskottavampi "poliisi on paha natsi" -video olisi syntynyt siitä, jos olisi videolla todistettu, että mitään ei ole tehty ja silti kävi näin kuin että kuvataan vain se, kuinka tekemisisen seurauksena poliisi vie pois. Minä ainakin haluan luottaa poliisiin sen verran, että eivät he nyt ihan päättömästi ja arvalla käy hakemassa ihmisiä kadulta. Tuskin poliisilla on myöskään mielenosoituksessa aikaa ja mahdollisuutta alkaa loputtomiin neuvotella häseltävän ja säheltävän roolia vetävän pellen kanssa, joka ei viitsi kuunnella käskyjä ja kehotuksia.

En sympatiseeraa natseja enkä halua Suomeen katupartioita soihtukulkueineen. Mutta en myöskään halua meuhkaavia pellejä kadulle itkemään sitä, kuinka omista tekemisistä joutuukin vastuuseen. Enkä todellakaan halua mitään remuryhmää, joka tehtailee marttyyrivideoita. Ja toki minusta olisi reilumpaa, että näitä uhriutumisvideoita tehtäisiin omalla naamalla ja nimellä eikä pellemaskin takaa.

tiistai 12. tammikuuta 2016

SUOMEN UUSI ILMIÖ


Poliisin lausunnot naisten häirinnän uutuudesta on saanut monet naiset julkaisemaan oman kokemuksensa aiheesta. Tähän soppaan haluan minäkin laittaa lusikkani.

En koe koskaan pahemmin pelänneeni liikkua Helsingissä enkä pelkää edelleenkään. Asuin ensimmäiset parikymmentä vuotta Kalliossa, ehkä se juoppoineen kaikkineen karaisi tarpeeksi. Tai ehkä olen vaan naiivi ja sinisilmäinen enkä suostunut uskomaan, että myös minulle voisi käydä jotain kävellessäni illalla Töölönlahdella tai oikaistessani Kaisaniemenpuiston läpi.

Viimeistään lukiolaisena, 2000-l alussa, aloin kulkea iltaisin Rautatieasemalla. Olihan se pakollinen välietappi kavereilta kotiin. Ja jos joku sanoo, että ulkomaalaisten tekemät lähentelyt ovat uutta, niin tämä olisi ollut paikka heille tulla katsomaan. Tilanne ei kyllä ollut pelottava, ainoastaan ärsyttävä. En minä halunnut keskellä yötä tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa, kutsua ketään kotiini, päästä naimisiin, saada hartiahierontaa tai oikeestaan mitään muutakaan. Kun sanoin seurustelevani, ilmoitettiin minun olevan vain tyhmä suomalainen nainen, joka tyytyy yhteen mieheen. Eikä seurustelukumppanille olisi kuulemma tarvinnut edes kertoa. En ole innostunut asiasta vieläkään mutta olen vain oppinut olemaan välittämättä tai laittaman napit korviin ja esittämään etten kuule. Tai ymmärrä kieltä. Tai sitten olemaan vain epäkohtelias ja jättämään vastaamatta.

Mutta osaavat tämän totta vie myös suomalaiset. Minulle on Elielin aukiolla ehdoteltu seksiä joko siinä lähipuskassa tai sitten toki voin kutsua kyseisen herrasmiehen kotiini. Kun en innostunut, jatkoi hän seuraavan naisen luokse. On kehuttu kenkiäni pillun värisiksi ja päästä nuolemaan. Kerran eräs sankari vetäisi housut nilkkoihin keskellä katua ja ehdotti suihinottoa. Siinä missä ulkomaalaisten kohdalla usein kieltäytymisen jälkeen joko toivotetaan hyvää illanjatkoa tai valitellaan rasismista, suomalaiset huutelevat perään huoraa ja lehmää. On myös huomattava, että usein suomalaisten kohdalla jutut ja ehdottelut ovat olleet huomattavasti törkeämpiä ja menneet suoraan asiaan.

Kyse ei myöskään ole siitä, että tätä tapahtuisi vain öisin Helsingin keskustassa pikku kännissä. Kyllä sitä osataan myös keskellä päivää töissä. Työpaikassa, jonka jätin jo useampia vuosia sitten, työkaverini ensimmäisessä yhteisessä vuorossa otti kiinni lanteilta ja kuiski munan käsittelystä. Esimieheni kuittasi toiminnan "pojat on poikia" -lauseella. Pyytämättä ja yllätyksenä on kosketeltu reisiä ja ehdoteltu seksiä työpaikan vessassa. On myös kehotettu menemään kotiin pitämään omaa kivaa. Onneksi nykyisessä työpaikassani ei tällaista ole tarvinnut kokea.

Eikä puhtain paperein selvitä yliopistolla tai ylioppilaskunnassakaan. Olen herännyt siihen, kun joku on yrittänyt laittaa kättään lahkeestani sisään. Suunnitelma tosin karahti kiville siinä vaiheessa, kun housuissani oli polvien alapuolelle kiristettävät nauhat. Siitä ei käsi mahtunut etenemään. Eikä opetushenkilökuntakaan ole aina ihan jaksanut pitäytyä erossa opiskelijoista. 

En tiedä, miksi poliisissa ajatellaan tämän olevan uusi ilmiö. Ehkä se on meidän jokaisen vika, kun olemme vain kuitanneet asian olankohautuksella emmekä tehneet asiasta juttua poliisille. Tai ehkä nykyään vaan media, sekä julkinen että sosiaalinen, tuo tämän vain enemmän näkyville. Ehkä jokainen "pojat on poikia" -kommentti on nostanut kynnystä ilmoituksen tekemiseen ja uskoa siihen, että joku asialle tekisi jotain. Tai ehkä toiset käsittävät uuden hieman laveammin kuin toiset.

Koska tännekin blogiin joku jaksaa aina käydä kirjoittelemassa kaikkea paskaa nimettömänä, niin luen kaikki kommentit ennen niiden julkaisua, enkä julkaise niitä asiattomia kommentteja.