lauantai 9. toukokuuta 2015

RUOKAVAMMAILIJA

Suuri inhokkini on kala. En voi varsinaisesti sanoa, että kala maistuu pahalle, sillä kovinkaan paljoa en ole kalaa syönyt. Ongelmani on se, että kalaruoat pääasiassa jo yksinkertaisesti haisevat niin pahalle, etten pysty laittamaan sellaista suuhun. Ei, en myöskään syö kala(nperkuujäte)puikkoja.

Olepa sitten osallistujana jossain tapahtumassa kalavammailijana. Ei onnistu kovin helpolla. Jotta voisit ilmoittaa olevasi kalaton, tarvitset vähintään lääkärintodistuksen ja miljoona muuta erilaista lippua ja lappua. Tämä ei vain ole reilua. Sillä tilanne muuttuu sekunnissa, jos ilmoitat olevasi jonkin sortin kasvissyöjä. Silloin saat kaiken mahdollisen eteesi silmiä räpäyttämättä. Eikä kukaan vaadi todistuksia paikalle. Jopa viini hankitaan luomuna/ekona/mitä näitä kaikkia nyt on. "Lihantuotanto on niin epäekologista" moni sanoisi ja vetoaisi siihen. Kuitenkin voin vakuuttaa, että kalan tuotannosta saadaan aiva yhtä ekologitonta kuin muunkin lihan. Sitä voi miettiä, millaisia ongelmia ryöstökalastus ja kalojen viljey aiheuttaa. Kyse ei edes ole mistään ihan pienestä näpertelystä. Ehkä minun pitäisi vain jatkossa ilmoittaa vakaumukseni kieltävän kalansyönnin ja vedota ympäristönäkökulmaan. Harvoin kasvissyöjiä myöskään pakotetaan syömään liharuokia, sen sijaan minua, kalatonta, kyllä usein yritetään painostaa syömään kalaa.

Toinen mitä en syö, on tomaatti. En ketsuppinakaan. Tomaatti ei varsinaisesti haise pahalle, en vain pidä siitä. Koskaan en ole missään allergiatesteissä käynyt, mutta suutani kyllä kirvelee ja sormenpäistä tulee hiekkapaperia, mikäli suuremmin olen tekemisissä raa´an tomaatin kanssa. En onneksi ole huomannut oireita kuitenkaan silloin, jos napsin tomaatit pois vaikka valmiista salaatista. Jotenkin kuitenkin tämä saa aikaseksi paljon jänniä tilanteita. Jokin aika sitten olin kaverini kanssa ravintolassa syömässä. Samaisen ravintolan pasta oli ollut pettymys, joten päätimme kokeilla hampurilaisia. Ilmoitin tilatessani, olevani allerginen (hups) tomaatille, enkä siis tarvitse sitä ketsuppikulhoa. En saanutkaan. Mutta hampurilaisen välissä oli silti tomaattisiivu. Noh, oma moka, en vissiin sanonut tarpeeksi selvästi haluavani annoksen tomaatitta. Myös pikaruokaravintolat osaavat tämän leikin. Tilaan mukaan hampurilaisen ilman ketsuppia, saan sen, mutta pussin pohjalla on useita ketsuppipusseja. Harmittaa, että nämä menevät roskiin.

Plääh, pakkoko kaikesta on aina tehdä niin hankalaa!