HUHHAHHEI JA SATEENKAARILIPPU

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei mennyt tänään läpi eduskunnan lakivaliokunnassa. Ylläri. Nyt on itkun aika.

Olen hetero, täysin. Naista olen pussannut kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran koska pojat lupasivat pussata toisiaan jos tytöt ensin, toisen kun kyse oli pusukisasta ja halusin voittaa. Kummallakin kerralla koin tilanteen epämukavaksi. En kuitenkaan ole homojen avioliitto-oikeutta vastaan, en missään nimessä, mutta en vain jaksa tätä homohehkutusta. Vielä kun samaan aikaan Helsingissä on Pride-viikko.

Pridessa olen kerran ollut töissä: toimin järjestyksenvalvojana kulkueessa. Paikkani oli pappien ja lapsiperheiden vieressä, sillä se oli paikka, jossa eniten sattui jos sattui. Onneksi sillä kertaa ei mitään tapahtunut. Puistojuhlassakin vahdittavanani oli pääasiassa perheet. Hieman kylmäsi se, että puolialastomat ihmiset heiluivat kännissä samalla kun lapset leikkivät uima-altaassa vieressä. Kyllä kahluualtaaseenkin voi parivuotias hukkua, jos kukaan ei vahdi. Ja vähän siinä puskatkin kahisi, vaikka aina ei rakkautta jaksettu mennä puskaan asti harrastamaan. Ei ollut mielestäni lasten paikka se. Heilukoon aikuiset kännissä ja pankoon puistossa, mutta onko siihen pakko ottaa lapset mukaan. Tuosta hommasta tilille kilahti ihan sievoinen summa, mutta en sen jälkeen ole Prideen osallistunut.

Moni järjestö, tai muu taho, jossa olen osallisena, on kuitenkin valinnut vaihtoehdon edustaa Pridessa. Koen tämän hiukan vääryytenä. Eräänkin järjestön isoissa kengissä oleva ihminen kertoi kokevansa asian vähän noloksi mutta menevänsä silti. Monissa järjestöissä on varmasti myös ihmisiä, jotka eivät halua marssia homojen puolesta. Etenkin kun esimerkiksi ylioppilaskunta, johon on pakko kuulua mikäli opiskella yliopistossa halajaa, liputtaa vahvasti sateenkaarilipuin Pridessa. En myöskään pitänyt ylioppilaskunnan ilmastonmuutosteemasta Mantan lakituksen yhteydessä. Lähinnä tämäkin on vain periaate, ei sen enempää.  

Miksi en sitten allekirjoittanut lakialoitetta? No koska joka tuutista työnnettiin asiaa miljoonia kertoja eteeni. Vähän sama kuin nyt, kun aloite hylättiin. Voi sitä ulinan määrää. Tällä hetkellä 4/5 facebookista lukemistani postauksista on käsitellyt asiaa jotenkin. On itkua, häpeää, pahoitteluja, voivotteluja. Sitten on vaihdettu profiili- ja kansikuva sateenkaarilippuihin ja ihmisoikeusjulistuksiin. Siteerataan raamatun oppeja rakkaudesta (ja unohdetaan raamatun homovastaisuus), linkitetään Ilta-Sanomien, Nytin ja Ylen juttuja lakiin liittyen. Avaudutaan omasta vaikeasta elämästä homona tai homon lähipiirissä. Vedotaan historiaan ja tulevaisuuteen sekä kaikkien oikeuteen rakastaa. On diagrammia pylväänä ja piirakkana, on havainnollistavaa kuvaa äänestäneiden ikäjakaumasta, meemejä ja pusukuvia. Vain Hitler kuulee -videota en ole vielä nähnyt. Samalla haukutaan suomalaiset tyhmiksi lampaiksi, jotka eivät äänestäneet vaaleissa oikein. Ja ehkä ylitse muiden on kaikenlainen Vihreiden mainosten jakaminen. Kiitti riittää! Vähempikin! Ihan oikeesti!

Ymmärrän sen, että halutaan antaa mahdollisuus samaa sukupuolta oleville mennä naimisiin. Tiedän, ettei rekisteröity parisuhde ole sama kuin avioliitto. Ja ettei avioliitto ole kirkon omistama asia. Mielestäni kukin voi naida kenet haluaa. Mutta en jaksa tällaista touhotusta, itkua ja valitusta. En sitä, että samaa paskaa tungetaan joka tuutista suut ja silmät täyteen. En voi sille mitään, en vain jaksa. Asia ei olisi kyllä parantunut kannaltani, vaikka laki olisi hyväksytty, silloin olisi ollut vuorossa hehkutus ja onnenkyyneleet, samat diagrammit ja haastattelut. Näkökulma vain olisi ollut toinen. En haluaisi, että sosiaalista mediaa käytetään tällaisena itkun ja propagandan välineenä. Olen tämän sanonut aiemminkin. Mutten facebookissa. Sillä olen nähnyt, mitkä ovat kommentit ihmiselle, joka uskaltaa olla eri mieltä kuin nämä fanaattiset punavihreät sateenkaaret. Lynkkaus on armoton.

Itse kirjoitin seinälleni tämän päivän olleen oikeastaan aika hyvä päivä. Eikä sillä ole mitään tekemistä homojen kanssa, vaikka näin muutamat ajattelivatkin. Tänään vain oli mukavaa. Jos pridettäjät eivät voi elää sen kanssa, olkoon sitten elämättä.