SUOMEN UUSI ILMIÖ

Poliisin lausunnot naisten häirinnän uutuudesta on saanut monet naiset julkaisemaan oman kokemuksensa aiheesta. Tähän soppaan haluan minäkin laittaa lusikkani.

En koe koskaan pahemmin pelänneeni liikkua Helsingissä enkä pelkää edelleenkään. Asuin ensimmäiset parikymmentä vuotta Kalliossa, ehkä se juoppoineen kaikkineen karaisi tarpeeksi. Tai ehkä olen vaan naiivi ja sinisilmäinen enkä suostunut uskomaan, että myös minulle voisi käydä jotain kävellessäni illalla Töölönlahdella tai oikaistessani Kaisaniemenpuiston läpi.

Viimeistään lukiolaisena, 2000-l alussa, aloin kulkea iltaisin Rautatieasemalla. Olihan se pakollinen välietappi kavereilta kotiin. Ja jos joku sanoo, että ulkomaalaisten tekemät lähentelyt ovat uutta, niin tämä olisi ollut paikka heille tulla katsomaan. Tilanne ei kyllä ollut pelottava, ainoastaan ärsyttävä. En minä halunnut keskellä yötä tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa, kutsua ketään kotiini, päästä naimisiin, saada hartiahierontaa tai oikeestaan mitään muutakaan. Kun sanoin seurustelevani, ilmoitettiin minun olevan vain tyhmä suomalainen nainen, joka tyytyy yhteen mieheen. Eikä seurustelukumppanille olisi kuulemma tarvinnut edes kertoa. En ole innostunut asiasta vieläkään mutta olen vain oppinut olemaan välittämättä tai laittaman napit korviin ja esittämään etten kuule. Tai ymmärrä kieltä. Tai sitten olemaan vain epäkohtelias ja jättämään vastaamatta.

Mutta osaavat tämän totta vie myös suomalaiset. Minulle on Elielin aukiolla ehdoteltu seksiä joko siinä lähipuskassa tai sitten toki voin kutsua kyseisen herrasmiehen kotiini. Kun en innostunut, jatkoi hän seuraavan naisen luokse. On kehuttu kenkiäni pillun värisiksi ja päästä nuolemaan. Kerran eräs sankari vetäisi housut nilkkoihin keskellä katua ja ehdotti suihinottoa. Siinä missä ulkomaalaisten kohdalla usein kieltäytymisen jälkeen joko toivotetaan hyvää illanjatkoa tai valitellaan rasismista, suomalaiset huutelevat perään huoraa ja lehmää. On myös huomattava, että usein suomalaisten kohdalla jutut ja ehdottelut ovat olleet huomattavasti törkeämpiä ja menneet suoraan asiaan.

Kyse ei myöskään ole siitä, että tätä tapahtuisi vain öisin Helsingin keskustassa pikku kännissä. Kyllä sitä osataan myös keskellä päivää töissä. Työpaikassa, jonka jätin jo useampia vuosia sitten, työkaverini ensimmäisessä yhteisessä vuorossa otti kiinni lanteilta ja kuiski munan käsittelystä. Esimieheni kuittasi toiminnan "pojat on poikia" -lauseella. Pyytämättä ja yllätyksenä on kosketeltu reisiä ja ehdoteltu seksiä työpaikan vessassa. On myös kehotettu menemään kotiin pitämään omaa kivaa. Onneksi nykyisessä työpaikassani ei tällaista ole tarvinnut kokea.

Eikä puhtain paperein selvitä yliopistolla tai ylioppilaskunnassakaan. Olen herännyt siihen, kun joku on yrittänyt laittaa kättään lahkeestani sisään. Suunnitelma tosin karahti kiville siinä vaiheessa, kun housuissani oli polvien alapuolelle kiristettävät nauhat. Siitä ei käsi mahtunut etenemään. Eikä opetushenkilökuntakaan ole aina ihan jaksanut pitäytyä erossa opiskelijoista. 

En tiedä, miksi poliisissa ajatellaan tämän olevan uusi ilmiö. Ehkä se on meidän jokaisen vika, kun olemme vain kuitanneet asian olankohautuksella emmekä tehneet asiasta juttua poliisille. Tai ehkä nykyään vaan media, sekä julkinen että sosiaalinen, tuo tämän vain enemmän näkyville. Ehkä jokainen "pojat on poikia" -kommentti on nostanut kynnystä ilmoituksen tekemiseen ja uskoa siihen, että joku asialle tekisi jotain. Tai ehkä toiset käsittävät uuden hieman laveammin kuin toiset.

Koska tännekin blogiin joku jaksaa aina käydä kirjoittelemassa kaikkea paskaa nimettömänä, niin luen kaikki kommentit ennen niiden julkaisua, enkä julkaise niitä asiattomia kommentteja.