RAIVOTAR KIITTÄÄ

Kovin usein ei tässä blogissa ole kiitoksia jaettu, nyt jaetaan. Nämä kaikki, joille kiitokseni menevät, ovat minulle täysin etukäteen tuntemattomia ihmisiä, ja sellaisiksi jäävätkin. Kohtaamiset ovat yhtä lukuun ottamatta tältä kesältä.

Muutamia vuosia sitten tykkäsin syödä työpaikalla lounaaksi S-marketin lihapullia ja muusia. Työpaikan vaihdon jälkeen en tuota enää harrastanut. Jostain syystä tämä kyseinen ruoka tuli tänä kesänä mieleeni, kun mietin, mitäs sitä taas työvuoron aikana voisi syödä. Kävelin lähimpään S-markettiin. Pettymys oli suuri, kun tiskin takana ollut poika kertoi, että tarjolla olisi vain muusia ja nakkikastiketta. Sitä en halunnut. Poika lupasi laittaa seuraavaksi päiväksi minulle lihapullia. Niin vissiin, ajattelin, mutta lupasin tulla seuraavana päivänä takaisin. Ja yllätys oli melkoinen, kun seuraavana päivänä tarjolla tosiaan oli lihapullia. Ilostuin. Sama poika kertoi laittaneensa ne ihan minua varten. Totta tai ei, niin olihan se nyt hauskaa kuulla. Päätin laittaa asiasta S-markettiin kiitokset. Parin tunnin päästä sähköpostiini oli vastattu. Kiitokseni oli ohjattu kyseiselle pojalle ja tälle luvattiin myös lähettää leffaliput. Ehkä pieni teko kyseiseltä lihatiskin pojalta mutta minulle tästä jäi äärimmäisen hyvä mieli.

Yksi lämmin kesäyö yritin kirjoittaa kotona esseetä. Kello lähenteli puolta yötä mutta avoimesta ikkunasta kantautui asuntooni julmetunmoinen meteli. Bileet olivat alkaneet joskus aikaisin illalla ja jatkuneet jo useita tunteja. Kyse ei ollut mistään kerrostalojuhlista, vaan lähistöllä olivat käynnissä kunnon bileet kunnollisella äänentoistolla. Ihmisten määrä oli oletettavasti lähempänä sataa kuin kymmentä. Päätin lopulta olla ikävä ihminen ja soittaa hätäkeskukseen häiritsevästä metelistä. Ja miten ihanan päivystäjän kanssa sainkaan jutella! Muutamaan otteeseen kyllä epäilin soittaneeni väärään numeroon. Olin soittaessani ollut kiukkuinen ja äsyyntynyt metelistä, mutta päivystäjäpoika sai minut nauramaan. Myöskin tällä kertaa lähetin palautetta ja sain vastauksen parissa päivässä. Kirjoitin, että oisin halunnut lähettää lämpimiä pullia, mutta koska se ei ollut mahdollista, laitan matkaan vain lämpimät kiitokset, kyseinen puhelu kun pelasti koko illan. Kiitokseni luvattiin välittää kanssani jutelleelle päivystäjälle ja tämän esimiehelle. Toivon, että p*skana päivänä lähettämäni palaute lämmittäisi edes hieman.

Seuraava kiitokseni menee eilen teatterissa vieressäni istuneelle miehelle. Reissua oli suunniteltu jo loppukeväällä ja olin pyytänyt kyseisen illan vapaaksi. En edes tiedä, mistä kaikki se draama lopulta syntyi, mutta vieressäni istunut mies otti asian kovin tyynesti. Hän olisi voinut hakea vahtimestarin paikalle tai ärähtää. Hän ei tehnyt sitä. Sen sijaan hän jutteli kanssani mukavia eikä kiinnittänyt muihin mitään huomiota, antoi myrskyn raivota ja sodan pauhaa. Kun pahoittelin tilannetta, hän vain naureskeli, että kohtalaisen tuttua se hänelle on. Lähtiessään hän kuiskasi minulle jotain, jonka aion kyllä muistaa. Olisin halunnut vastineeksi sanoa, että toivottavasti hänen tyttärensä tietää, kuinka onnekas on, mutta mies poistui ennen kuin ehdin. Anteeksi kerkesin pyytää, en kiittää, mutta toivon kiitokseni löytävän kuitenkin perille.

Viimeisenä haluan jakaa kiitokseni eräälle hieman vanhemmalle tapaukselle, Suklaapojalle, jonka kanssa tiemme kohtasivat hetkeksi muutamia vuosia sitten hänen työpaikallaan. Lähetin hänelle silloin kiitokseksi suklaata, josta hän nimensäkin sai. Myöhemmin kuulin kyseisen ihmisen päässeen poliisikouluun. Tästä olen iloinen. Koskaan en päässyt kasvokkain kiittämään, tai en uskaltanut, mutta toivon suklaiden ja laittamani kirjeen löytäneen perille. Samoin sen palautteen, jonka hänen esimiehelleen laitoin. Hän oli silloin vain töissä ja minä hänen työpaikallaan. Hänen ei olisi tarvinnut auttaa, auttoi kuitenkin. Hän teki niin paljon enemmän, kuin mitä koskaan olisin voinut pyytää. Jospa hän vain tietäisi, miten paljon siitä pienestä teosta oli minulle apua ja iloa. Toivon, että voisin joskus jakaa eteen päin edes hitusen siitä, mitä hän minulle antoi. Ja että joskus pääsisin kiittämään. Tällä kertaa uskaltaisin kyllä!