Vuodet vierivät. Enää on minullakin vain viikoloppu aikaa kirjoittaa gradua. Tai ainahan aikaa olisi, jos haluaisi, mutta en halua. Tahdon opintojen päättyvän tähän kevääseen. En jaksa enää miettiä tekemättömiä esseitä, lukemattomia tenttikirjoja ja käymättömiä luentoja. Haluan valmistua nyt. Mutta sitä ennen on edessä vielä helvetinmoinen loppukiri gradun kanssa. Tänään on lauantai, palautuspäivä on tiistai. Ja ennen palautusta tarvitaan vielä 9-10 sivua tekstiä. Väsymys vaan alkaa viedä voiton. Mahdoton tehvätä tuo sivumäärä ei olisi, mutta se vaatisi silmien auki pysymistä ja päänsäryn lakkamista. Tarve kirjoittaa kun on lähes 12 tuntia päivässä. Tätä vain on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä ole mitenkään varmaa, että saan itseni pysymään hereillä tiistaihin asti.
Miksi en ole kirjoittanut sitten aiemmin? Niin, hyvä kysymys. Ainahan se on helppo viisastella näin jälkikäteen. Niintai näin, palautuspäivät tuppaavat tulemaan aina liian aikaisin. En tavoittele ällää tai ämmää, en edes sitä että työni mielihyvin hyväksytään, minulle riittää läpipääsy.
Kun työ palautuu tiistaina, on edessä vielä pari suoritusta: muutama harjoittelutunti, kaksi pientä esseetä ja kaksi parin sivun höpöhöpökirjoitelmaa. Näille töille aion todennäköisesti uhrata myös tulevan vapun. Sitten toukokuussa edessä odottaa matka Kööpenhaminaan ja kesäkuussa valmistuminen. Vielä ei jälkimmäiseen ihan taida usko riittää.
Mutta mitäs helvettiä mä sitten teen, kun kaikki on kirjoissa ja kansissa ja viimeinenkin opintosuoritus rekisteröity?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti