ILMAPALLOJA JA TENAVIA

Lähdin käymään lääkärissä tänään ja sain lisää sairaslomaa. Tauti ei ollut parantunut, koska lääkkeet eivät olleet tarpeeksi vahvat. Kiitoksia vaan.

Kotimatkatkani oli varsin jännä. Metroasemalla pojat päätivät olla pihejä ja käyttää aseman vessaa yhdellä maksulla. Jostain syystä vessaa piti käyttää niin, että ovi jäi auki ja kaikki saivat halutessaan nähdä virtsaamistapahtuman. En oikein innostu ajatuksesta, että minun pitää katsella jonkun virtsaamista vain siksi että tämä ei halua maksaa vessasta 20 senttiä.

Jossain vaiheessa metroon änkesi kaksi pikkutyttöä ison ilmapallonipun kanssa. Pallot olivat ilmeisesti joltain vaalistandilta saatuja tai napattuja. Ja palloja oli paljon. Muutama pikkulapsi alkoi itkeä, koska olisivat myös halunneet yhdet. Minkäänlaista varovaisuutta tai huomaavaisuutta ei muita matkustajia kohtaan ollut, vaan useampikin sai palloista päähän. Onko ihan pakko haalia sellasia ilmapallomääriä, ettei niitä pysty sitten enää hallitsemaan ihmisten ilmoilla? Tytöt jäivät pois Kampissa, kuten minäkin. He suuntasivat kauppakeskukseen, jossa asiakkaat kokivat saman kohtelun kuin metrossa. Toivoin, että pallot olisivat karanneet tai poksahtaneet. Olisin ollut vahingoniloinen ja myös ilmaissut asian ääneen.

Ennen kuin pääsin bussiin ja takaisin kotiin, sain vielä harmikseni kuunnella tuotesuojaportin taukoamatonta ujellusta. Pikkupojalla oli vaatteissaan jotain, mikä aiheutti hälyytyksen ja ilmeisesti piippausääni oli niin hauska, että lapsi päätti jäädä istumaan siihen keskelle porttia. Pojan äiti tuli hetken päästä etsimään pienokaistaan. Ihanaa, ajattelin, nyt piippaus lakkaa. Kilttinä ihmisenä äiti jäi vissiin kuitenkin odottamaan, josko myyjä tai vartija tulisi paikalle, kun portti piippaa. Ei tullut. Ja koko ajan lapsi istui siinä huudattamassa portteja. Teki mieli mennä sanomaan, että ei ne tule katsomaan, miksi teidän tenava piippaa, häipykää siitä.

Onneksi muutaman seuraavan päivän saa taas luvan kanssa möllöttää kotona.