lauantai 19. huhtikuuta 2014
BUSSIÄRSYTYS VOL 2
En todellakaan ole mikään aamuihminen tai aamupalaihminen. Tämän hetkisessä työpaikassa en kuitenkaan voi oikein pitää ruokataukoa silloin kun haluan enkä työmatkallakaan voi hankkia kaupasta mitään syötävää. Olen siis alkanut ottaa bussiin eväitä.
Tässä aamuna muutamana söin rauhassa bussissa ananaspaloja, kun viereeni änkesi joku oman elämänsä terveyspoliisi. Kyseinen jannu rupasi selittämään, kuinka on epäterveellistä olla niin kiireinen, että syö aamupalan bussissa ja kuinka pelkkien ananaspalat ne vasta epäterveellisiä onkin. Hänen mielestään minun olisi pitänyt syödä aamuisin sitten vaikka proteiinijauhepirtelöä. Kuin sanojensa vakuudeksi hän olis vielä sekoittanut kyseistä jauhetta ananaksieni joukkoon. En lämmennyt ajatukselle. Sen jälkeen alkoi kauhea tenttaaminen, onko ruokavalioni mielestäni muuten terveellinen ja paljonko syön kalaa. Yhtäkkiä keskustelu meni siihen, että kai minä lahjoitan palkastani 5% hyväntekeväisyyteen. En lahjoita. Kerroin, että harrastukseni myötä teen vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa ja koen sen olevan tärkeämpää kuin rahan antaminen. Kundi kuitenkin selitti, että raha olisi tärkeempää. Voi elämänkevät sentään. Jotenkin rahasta keskustelu päätyi vielä hetkeksi ruokaan, kunnes vahingossa ajattelin ääneen rumasti ja kundi poistui vierestäni. Kyllä siihen 25 minuuttia menikin. Okei, ruokavalioni ei välttämättä ole mikään itse terveellisyys, mutta en koe, että asiaa tarvii jonkun tuntemattoman ihmisen puida klo 7 aamulla bussissa.
Seuraavana aamuna ananaspalojen sijaan söin bussissa minuuttipuuroa ja mehukeittoa. Jäin kauaksi siitä sekopäästä, tosin ehkä se ei olisi muutenkaan tullut viereeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti